keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Enää viikko pentujen syntymään

Vihdoinkin! Kaiken kevään murehdinnan jälkeen tilanne on niinkin ihana, että Piru muutti tänään omaan mammalaansa, ja pentuja odottelen syntyväksi viikon kuluttua. Tytön maha on kohtalaisen kookas, joten uskoisin, että kyllä sieltä enemmän kuin pari uutta pikku E-Pic'siä on maailmaan saapumassa. Toivon todella, että kaikki sujuu hyvin, ja pennut kasvavat upeiksi pikku näädänaluiksi seuraavien parin kuukauden aikana. Yhtä sun toista vastoinkäymistä tietysti voi tulla matkaan, mutta nyt tähän on ainakin mahdollisuus, kun Piru tuli tiineeksi. Pirpana on alkanut tiputtaa karvaa, ja selkeästi nautiskelee nyt siitä, että sai rauhallisen tilan. Yleensä Piru on super leikkisä tyyppi, mutta nyt alkaa huomata, että mahan koko rajoittaa lempiharrastuksia, eli pöydälle/lipastoille kiipeämistä ja hurjia hepulileikkejä.

Effie astutettiin uudelleen hieman vajaa kolmisen viikkoa sitten. Tytön maha on tiivis, ja kasvanut aika paljon, mutta osoittautunut haastavaksi tunnustella. Vuorotellen ajattelen tuntevani pentuja, ja hetken päästä taas epäilyttää tunsinko sittenkään mitään. Pirun mahasta tunsin samantien pennut, mutta Effie on sellainen fitness-neito tiiviine vatsalihaksineen, että hyvä kun saa tunnusteltua mitään sisällä muljahtelevaa. Mikäli olen vielä viikon päästä epävarma tiineydestä, täytynee mennä poikkeamaan tytön kanssa ultrassa varmistamassa tilanne. Astutus Domin kanssa sujui kuitenkin tällä kertaa ihan tajuttoman hyvin, joten tiineys on ihan mahdollinen.

Tällä viikolla on tarkoitus viimeistellä ulkotarha, jota olen kaverini kanssa rakentanut uuteen pihaani. Fretit ovat jo päässeet ulkoilemaan, mutta tarhasta puuttuu edelleen pesäkoppi (jonka virkaa on nyt toimittanut kantoboksi), sekä erilaiset sisusteet kuten kantoja/puita. Suunnitteilla olisi myös häkin takaosaan lisätaso seinälle tuomaan lisää pinta-alaa, mutta katsotaan mitä tuonne vielä keksii. Pieni allas on ollut varsinkin Manan aktiivisessa käytössä. Tyttö onkin melkoinen possu, vuorotellen polskuttaa vedessä ja vuorotellen kaivaa tai möyrii pohjan maa-aineessa, jonka sekoitin mullasta, hiekasta ja männyn kuorikkeesta. On ollut ihana huomata, että vaikka tarha on edelleen melko aneeminen, eikä niin isokaan mitä toivoin pääseväni rakentamaan, ovat fretit nauttineet siitä tajuttomasti. Ainakin uskoisin näin, kun aamusta heti koko lauma nököttää ulko-ovella vaatien tarhaan pääsyä. Tarhassa alkaakin aina hirveä hepulointi ja puputus. Jopa meidän lauman vanhin (Rhea-mummo, pian  7,5v) on intoutunut mylläämään ja kaivamaan tarhassa kuin nuori ja vetreä kärppä.