sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Tervetuloa Yetti!

Vaikka tänä vuonna en itse kasvata, tai ole edes suunnitellut niin tekeväni, on ollut jokseenkin hurjaa seurata Suomessa ja muualla Euroopassa eri ongelmia kasvatuksen suhteen. Frettien kasvattamisessa on monestikin erinäisiä ongelmia (toki minkä tahansa eläinlajin kanssa saattaa olla), mutta tämä vuosi ei kerta kaikkiaan ole ollut kovin ruusuinen. Eikä itse ole voinut tehdä juuri muuta kuin yrittää lohduttaa ja tukea muita ikävien juttujen sattuessa. Omissa Fb muistoissa on viime aikoina kummitellut myös omat karut kasvatusmuistot neljän vuoden takaa, välillä sitä miettii, että on tämä kasvattaminen kyllä hullun hommaa... aina siihen asti kun uudet pikkuiset näkevät maailman, se tunne on maailman hienoin.

Tämän vuoden epäonni on näkynyt myös omissa kasvatussuunnitelmissa, sillä olen odottanut pentua useammasta eri pentueesta, mutta osa tiineyksistä on mennyt kesken, tai emo ei ole tullut laisinkaan tiineeksi. Tällä hetkellä odotan uutisia ystäväni Aijan toisesta pentueesta, ja peukut ovat miljoonasti pystyssä ja ristissä, sillä toivoisin kyseisestä pentueesta itselleni frettineitoa tuomaan uutta verta linjoihini. Vanhemmista päätellen sieltä voisi olla melkoinen prinsessa tuloillaan. Lisäksi katse on suunnattuna muualle Eurooppaan vielä erääseen syntymättömään pentueeseen. Vielä ei kuitenkaan uskalla yhtään hurrata, parempi odotella rauhallisin mielin, että pennut syntyvät ja kasvavat hyvin.

Jotain pientä yllättävää tämä vuosi kuitenkin toi tullessaan, sillä iskin jokunen viikko silmäni erääseen pentueeseen, ja harkinnan jälkeen päädyin ottamaan kasvattajaan yhteyttä. Niinpä siinä sitten kävi, että pikkuinen frettipoika Yetti muuttaa näillä näkymin Suomeen jo alle viikon päästä. Pojalle on etsinnässä sijoituskoti, mutta se asustaa luonani, kunnes sopiva sellainen löytyy. Mikäli juuri sinulla olisi hyvä sijoituskoti tarjolla, laita ihmeessä sähköpostia minulle osoitteeseen epicsferrets(at)gmail.com, niin kerron pojasta ja sijoituksesta lisää :)


Yetti

Muiden ongelmista huolimatta olen jotenkin hämmentävän innoissani ainakin tässä vaiheessa ensi vuodesta, ja siitä, että koska toinen kouluni on viimein ohi, on minulla paremmin aikaa ja mahdollisuuksia suunnnitella pentueita ensi vuodelle. Suunnitteilla on alustavasti pari pentuetta, mutta julkaisen "tarkempia alustavia suunnitelmia" vasta syksymmällä, kun nähdään muuttaako E-Pic'sin riveihin vielä lisää uusia tuttavuuksia.


sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Minne puoli vuotta katosi?

Pitkästä aikaa päätin tarttua blogin kimppuun. Tuntuu jotenkin huimalta, että arkea pyöritellessä aika tuntuu vain katoavan jonnekin. Opiskelen tällä hetkellä kahdessa eri koulussa, ja tuntuu ettei koulujuttujen lisäksi paljon muulle jää aikaa, eikä koneellakaan viitsi napottaa kaikkea vapaa-aikaansa.

Kasvatusrintamalla ei meidän frettilässä ole tänä vuonna juuri lainkaan uusia tuulia. Muutamia pentueita olen kuitenkin katsellut sillä silmällä, josko sieltä löytyisi uutta verta kasvatuskäyttöön. Mahdollisia sijoituskoteja onkin siis hakusessa, eli mikäli sijoituskotina toimiminen kiinnostaa, niin kannattaa kirjoitella sähköpostia ja tiedustella aiheesta lisää :) Niin kuin aina, minuun saa yhteuden sähköpostilla epicsferrets(at)gmail.com, tai vaikkapa E-Pic'sin Fb-sivun kautta :)

Vuodelle 2018 puolestaan on suunnitelmissa pari pentuetta, mutta siitä sitten tarkemmin kesällä/syksyllä.

Kuluneen syksyn, talven ja alkaneen kevään aikana olen saanut seurata viime vuoden pentujen kasvua, ja niistä onkin tullut mitä mahtavimpia nuoria näätäsiä! Olen erittäin tyytyväinen sekä muksujen luonteeseen ja muihin ominaisuuksiin. Jokainen on pärjännyt hyvin uuden perheensä luona. Tässä kuvia muutamasta viime vuoden naperosta. Kuvat on ottanut Pinja-Emilia Lämsä.


E-Pic's I Meet My Shadow, eli tuttavallisemmin Yerem. Poju jäi luokseni asumaan.

E-Pic's Breathe New Life, eli Piru. Nimestään huolimatta tyttö on oikein suloinen tapaus :)

E-Pic's Breathe New Life

E-Pic's Breathe New Life

E-Pic's Death Will Fear Us, kutsumanimeltään Kiusa :) 

Kiusa (vasemmalla), Yerem (ylhäällä oikealla), ja sisko Piru.

Toivon, että ensi viikon Valentines näyttelyssä saisin otettua kuvia myös parista muusta muksustani!

Omien frettien kanssa on ollut kaikenmoista pientä asiaa paininnan alla. Demillä on ollut kurkkuongelmia, joita on hoidettu antibiooteilla ja kortisonilla, nähtäväksi jää, kuinka hoito auttaa. Neiti on tällä hetkellä mitä vilkkain, mutta sellainen kuivan kesän orava, että voihan heipparallaa. Kortisoni ei tunnetusti tee turkille kovin hyvää.

Rhean kanssa olemme olleet jännän äärellä, sillä tytön takajalat ovat olleet erittäin mystiset. Kävimme taannoin eläinlääkäritsekkauksella, jossa katsottiin tytön veriarvot jne. koska Rhealla on ikää jo melkein se kuusi vuotta. Muuta ei käynnillä selvinnyt, kuin että tytön maksa-arvot ovat hieman koholla, ja maksassa näkyi mahdollisia pieniä muutoksia, kun ultralla katsoi. Pääosin tilanne oli kuitenkin hyvän oloinen.

Kun tulimme kotiin, totesin kauhukseni, että Rhean takajalat toimivat huonosti. Mietin, mitä ihmettä on voinut tapahtua, ja ainoa järkevä syy, että verikokeen otossa on joku nyrjähtänyt, kun tyttöä joutui pitämään paikallaan, jotta näyte saatiin otettua. Voin kertoa, että verikokeen otto fretiltä on yksi jäätävimmistä operaatioista, mitä tiedän.

Soitin paniikissa uudelleen lääkäriin, ja sieltä sanottiinkin, että takaisin mars! Menimme siis uudelleen klinikalle, ja aloimme tutkailla tilannetta. Paikansimme pahimman ongelman toiseen takajalkaan (tässä kohtaa jalat olivat jo inasen paremmat), ja Rhealle määrättiin kipulääkekuuri, sekä annettiin laserhoitoa alaselkään ja takajalkoihin. Ajatuksena oli, että siellä tosiaan joku pehmeä kudos nitkahtanut, ja sille piti antaa aikaa toipua.

Kävimme seuraavan viikon aikana vielä pari kertaa laserhoidossa, jotta mahdollinen kudosvaurio kuntoutuisi paremmin. Rhea oli rajatussa tilassa, ja jaloitteli sieltä useamman kerran päivässä valvotusti tukevalla alustalla.

Parin viikon jälkeenkään tilanne ei ollut juuri parempi, joten soitin uudelleen lääkäriin, ja otimme Rheasta lonkka- ja selkäkuvat, joissa ei ollut mitään selkeää syytä sille, miksi kävely oli mitä oli. Jalalle tehtiin lisätutkimuksia, mutta Rhea ei sitä edes aristanut. Jatkoimme edelleen kipulääkkeellä, jaloittelu/lepo vaihtelulla ja toivoimme parasta.

Viikko sitten huomasin, että Rhean jalka alkoi mennä jumiseksi ja vähän "käppyräksi", soittelin lääkärin kanssa, että mitäs nyt, ja hän lupasi pohtia jatkosuunnitelmaa. Tuntui surulliselta, kun tyttö ei voinut juuri leikkiä tai puuhastella. Hän ehdotti, että jalkaa voisi kokeilla jumpata paremmin, koska lihakset ja muut kudokset kiristyvät, kun käyttöä on vähemmän.

Niinpä sitten aloitin hieromaan, venyttelemään ja jumppaamaan Rhean jalkoja pari kertaa päivässä. Koputan kaikkia maailman puita tässä kohtaa, ja koitan olla innostumatta liikaa, jos tuleekin takapakkia, mutta kaksi päivää sitten Rhea otti ensimmäiset juoksuaskeleet 1,5 kuukauteen, alkoi kiipeillä, ja kokeili hieman hyppiäkin, minkä vuoksi neidin menoa piti jopa vähän himmata. Ja mikä tärkeintä, Rhea alkoi leikkiä.

Toivon todella, että edistys jatkuu!

Pinja otti myös muutaman kuvan Demistä ja Rheasta, kun olimme ulkoilemassa, tässä ihasteltavaksi:


E-Pic's Flavescent, eli Demi <3

Pickpocket's Breakaway - Rhea

Demi


Rhea

Demi


Toivottavasti seuraavan postauksen kanssa ei vierähdä taas ihan puolta vuotta! Tämän vuoden näyttelyistä minua tai frettejä ei välttämättä juuri bongaile kaiken kiireen vuoksi, mutta saattaahan se loppuvuosi yllättää, ja pääsemmekin tulemaan jonnekin. Valentines näyttely on ensi viikolla, ja sinne olisi tarkoitus koittaa päästä.

Näyttelyistä tuli mieleen, ihanat E-Pic'sit eivät ole tänäkään vuonna jääneet pois näyttelysijoilta, juuri eilisessä West Coast Winter Ferret Show'ssa E-Pic's Night Angel, eli Ronja, oli koko näyttelyn paras naaras (VSP). Kiusa puolestaan valittiin parhaaksi junioriksi PreWinter-näyttelyssä. Kasvattajamamma onnittelee kasvatteja ja omistajia!


Jotenkin tämä kuva on omalta osalta aika järkyttävä, mutta siinä tiivistyi niin hyvin talvi ja kuvausten tunnelma, että on pakko jakaa se tänne. Kuvassa minä (kyllä, tuo peikko) ja Yerem.


Kuulemisiin!

perjantai 5. elokuuta 2016

Pennut melkein 8 viikkoa

Hui miten aika onkaan kulunut nopeasti. Kiire yllätti tänäkin vuonna, ja tarkoitukseni pitää blogia tiiviisti kuivui kokoon. Pohdin, että täytyisi tehdä tiiviimpi kertomus pentuajasta sitten, kun kiire viimein hellittää. Vaikea uskoa, että ylihuomenna lähtevät ensimmäiset pentuset tältä vuodelta uusiin koteihin, ja loputkin ensi viikon aikana.

Uusia pentukuvia löytyy taas Facebookista, kannattaa kurkkia :)

E-Pic's Darkness Shines Brightest

E-Pic's Forever She Waits

E-Pic's Born of Orion

E-Pic's Born of Orion

E-Pic's I Meet My Shadow

E-Pic's I Meet My Shadow

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Fasu & Tao -pennut 12.6.2016

Kymmenen päivää sitten meillä piippasi pesässä ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Havahduin yöllä fiilikseen, että haluan käydä kurkkaamassa Fasua, ja yllätyksekseni neiti kurkkikin minua melko hätäisen oloisena takaisin, sillä synnytys oli juuri alkamassa, eikä Fasu tainnut ensisynnyttäjänä ihan olla kartalla, että mitäs kummaa nyt tapahtuu. Kyseessä oli la-su välinen yö, ja odotin pentuja syntyväksi vasta maanantaina, joten olin itsekin hieman yllättynyt. Menin henkiseksi tueksi, ja Fasu synnyttikin suurimmaksi osaksi sylissä, koska oli sen verran hurjaa puuhaa neidin mielestä. Pennut tyttö kyllä hoiti maailmaan hyvin, eikä oikeastaan tarvinnut missään helpata.

Yöllä Fasu synnytti 8 pentua, joista muutama olivat hyvin pieniä, mutta kaikkein pienin ei selvinnyt aamuun asti, enkä uskonutkaan, koska pikkuinen oli todella heiveröinen. Yön aikana Fasu oli kuitenkin synnyttänyt vielä yhden pennun lisää. Pentuekoko kuitenkin surukseni kutistui jälleen seitsemään pentuun. Nyt pesässä kasvavat pennut ja Fasu voivat erittäin hyvin, ja kaikki on sujunut ongelmitta. *koputtaa puuta*

E-Pic'sin Facebookista löytyy kuvia ja videoita pennuista! :)

Seitsemästä pennusta neljä on uroksia ja kolme naaraita. Kaikki näyttäisivät olevan mustia soopeleita. nimiteema on aikalailla jo valittu, mutta julkaisen sen vasta myöhemmin.

Ronjan astutus olisi suunnitteilla ensi viikolla, mutta en uskalla vielä hihkua suuremmin, ennen kuin homma on ohitse, ja nähdään alkaako tyttö pyöristyä. Infoilen tilannetta, jahka asiat selkenevät.

maanantai 6. kesäkuuta 2016

6.6.2016

Tovi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi päivittelin blogia, ja kotisivujenkin päivitys on hieman laahannut, koska tietokoneeni uvahti lopullisesti, ja olen ollut pitkälti puhelimeni varassa. Samasta syystä myös sähköposteihin vastailu on ollut hitaampaa. Parhaiten ajantasalla on E-Pic'sin Facebook-sivu, ja sieltä kannattaa tsekkailla tuoreimmat kuulumiset.

Viimeisimmästä blogitekstistä asiaa. Ronja osoittautui äärimmäisen taitavaksi huijariksi valetiineyden kanssa, niin kuin moni muukin fretti, mutta pitkän aikaa uskoin, että mahassa todella on elämää, kunnes tunnustellessa pentuja ei tuntunut siinä kohtaa, kuin olisi pitänyt, ja vatsan kasvu tasoittui.

Olin aika varma myös Fasun uuden astutuksen suhteen, että homma ei onnistunut, ja valmistauduinkin ilmoittelemaan, että en usko, että pentuja tältä parilta syntyy, kunnes eilen Fasu järjestikin aikamoisen yllätyksen!

Fasun sijoitusmamma tuli Fasun kanssa kylään, jotta pääsen tunnustelemaan tytön läpikotaisin, koska laskettu aika lähenee päivä päivältä. Kuvien ja painonnousun perusteella olin melko varma, että tyttö on tyhjä, koska Fasu oli kuvissakin hyvin kapoinen, vaikkakin hieman tuhdimpi kuin edellisessä valetiineydessä (Fasu on muutenkin rakenteeltaan hyvin siro, joten uskon, että se hämäsi hieman, varsinkin kun tyttö ei ole kasaillut kroppaa kauheasti ylimääräistä rasvaa). Kun otin tytön syliin, niin yllätyksekseni heti tunnustelemalla tuntui masussa pari möykkyä. Sanoinkin Fasun omistajalle, että nyt täällä kyllä tuntuu jotain, vaikka tytön masu ei ole mikään selkeä tiineysmaha. Itselle heräsi heti pieni hepuli, mutta ajattelin, että en uskalla iloita, ennen kuin saadaan eläinlääkäriltä varmistus, etten hepuleissani kuvittele vain möykkyjä masuun, tai muuta sellaista.

Fasu rauhottui syliin nukkumaan selälleen, ja silittelin tytön masua, kunnes yhtäkkiä saimmekin varmistuksen, että masussa todellakin on elämää! Fasun masussa näkyi nimittäin selvästi pentujen liikeet, kun tyttö oli rennosti nukkumassa. En missään nimessä usko, että sieltä kovin montaa pikkuista syntyy, mutta "tilasinkin" Fasulta 4-5 pentua, joten katsotaan kuinka lähelle tyttö osuu ;) Tunnustelemalla tunsin 2-3, mutta katsotaan, mikä on lopputulos, joko siellä on pentuja piilossa, tai sitten tunsin kaikki, en vain viitsinyt ihan hirmuisesti möyhiä. Nyt vain peukuttamaan meidän puolesta, että kaikki sujuu hyvin, ja maailmalle lähtisi tänä vuonna ainakin muutama pikku E-Pic's vauva :)

Pentula on odottamassa, nyt viime hetken puunaukset, ja ke aamuna Fasu tulee tänne valmistautumaan lähestyvään synnytykseen ja kasailemaan kanssani mieleisen pesän pennuille

Toivottakaa meille onnea, ja seuratkaa uutisia! ;)

torstai 7. huhtikuuta 2016

Pentuja?

Fasun astutus ei onnistunut, ja odottelemme tytön seuraavaa kiimaa. Katsotaan päästäänkö kuun lopussa, tai ensi kuun alussa uudestaan Taoa treffaamaan.

Ronja puolestaan astutettiin hieman alle kolme viikkoa sitten, ja näyttäisi siltä, että hyvinkin onnistuneesti. Tytsi on nostanut painoa huikeasti, ja masu tuntuu suurelta, mutta tiiviiltä. Minua hieman jopa jännittää, että onko sieltä tulossa isokin pentue, kun neiti paisuu tuohon tahtiin. Ronja on nostanut painoa lähemmäs 240g, mikä on iso nousu tämän kokoisessa (norm. 800g) eläimessä. Nyt painoa on jo reilu kilo :)

Ronjalla on laskettu aika 30.4. ja olen aivan hirmuisen innoissani. Millään ei meinaisi malttaa odottaa, että saadaan pikkuiset maailmaan. Ronja tulikin parin viikon jälkeen astutuksesta jo tänne meille, koska olen aika 100% varma, että masussa on pentuja. Ronja alkoi jo hirmuisesti rakennella pesää kotonaan, joten ajattelin, että sen on hyvä ajoissa päästä mylläämään pentuaitaukseen pikkusille pesää, jotta se voi ottaa rauhallisesti sitten ennen synnytystä.


Ronjan kanssa aamukaffella.


Tytöstä on tullut aika sylivauva :)


Masu alkaa selkeästi jo levitä sivuille, lupaavaa :)

Tällaisia minikuulumisia meiltä. Pentujen lisäksi myös Tammerferretin järkkäilyt, sekä koulujutut pitävät kiireisinä. Odotan vain millainen myllytys loppukevät ja alkukesä on, kun pennut viimein saapuvat maailmaan.



keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Pentukuumeilua ja näyttelyhumua

Ollaan vasta tammikuun tienoilla, mutta itselläni jo pyörii sukat jaloissa, kun odotan tulevaa pentukautta. Ronja, Fasu ja Tao ovat vielä talviteloilla, eikä tyypeillä tunnu olevan lainkaan kiire aloitella kiimojaan. Vanhempi Odin-herra puolestaan odottelee jo innolla tulevaa morsiantaan. Ronjalla on ollut nyt 2,5 vuotta hormoni-implantti, mutta varmistaaksemme, että kiima todellakin alkaa, käymme parin viikon sisällä nippaisemassa lantin pois eläinlääkärissä. Yleensä implantin toiminta kestää parisen vuotta, mutta koska tiedän useita tapauksia, joissa implantin vaikutus on kestänyt jopa kolme tai neljäkin vuotta, ajattelin, että on varmempaa käydä implantin rippeet poistamassa. Poistosta huolimatta minulla on silti edelleen pieni jännitys, aloittaako neiti kiimaansa lainkaan, mutta uskoisin, että kyllä se sieltä tulee, kunhan vain malttaa odotella.


Demiä ja Rheaa ei paljon tuleva kevät stressaa

Ensi viikonloppuna on Fantastic Ferret -näyttely, johon suuntaan omien tysien kanssa. Paikalla pääsen myös näkemään Fasua ja Taoa, joita en ole nähnyt sitten Finnish Ferret Festivalin. Yritän myös viimein napsia Fasusta hieman aikuisempia kuvia sekä kotisivuille että Facebookiin. Tyttö on kehittynyt huimasti, ja kasvaa koko ajan kauniimmaksi.

Pentukyselyitä on tullut paljon, mutta "jonoon" on myös tullut joitakin peruutuksia. Viimeistään siinä kohtaa kun pennut syntyvät, ja näen montako pikkuista täällä lopulta vipeltää, osaan sanoa paremmin onko frettilässämme vapaita pikkuisia :) Esimerkiksi sivuiltani ladattavua kyselylomakkeita voi joka tapauksessa lähetellä, koska kahlaan niitä läpi uudelleen siinä kohtaa, jos/kun pentueessa on vapaita pentuja.

Tulen päivittelemään tilannetta kevään mittaan (astutus, tiineys, pentujen syntymä jne.) kotisivujen Uutiset-osioon, mutta varsinkin suurimman osan kuvista laitan todennäköisesti vain Facebook-sivuilleni. Toki myös blogiin kirjoitan kuulumisia aina välillä, ja lisäilen kuvia, mutta veikkaisin, että aktiivisin kuulumiskanava löytyy tuolta Facebookin puolelta.


E-Pic's Night Angel "Ronja" - Ronjalle on pentuja suunnitteilla Odinin kanssa 2016

Odotan innoissani tulevia pentueitani, ja itsellä onkin sormet ja varmaat ristissä, että kaikki sujuu hyvin. Myös ulkomailta on toivottavasti tulossa vahvistusta E-Pic'sin riveihin, mikäli sillä silmällä katselemistani pentueista edes osa onnistuu.


Tuore otos Omarista - Omarille on suunnitteilla pentuja 2017

Haluan toivottaa kaikille lukijoille hyvää alkanutta vuotta!