keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Enää viikko pentujen syntymään

Vihdoinkin! Kaiken kevään murehdinnan jälkeen tilanne on niinkin ihana, että Piru muutti tänään omaan mammalaansa, ja pentuja odottelen syntyväksi viikon kuluttua. Tytön maha on kohtalaisen kookas, joten uskoisin, että kyllä sieltä enemmän kuin pari uutta pikku E-Pic'siä on maailmaan saapumassa. Toivon todella, että kaikki sujuu hyvin, ja pennut kasvavat upeiksi pikku näädänaluiksi seuraavien parin kuukauden aikana. Yhtä sun toista vastoinkäymistä tietysti voi tulla matkaan, mutta nyt tähän on ainakin mahdollisuus, kun Piru tuli tiineeksi. Pirpana on alkanut tiputtaa karvaa, ja selkeästi nautiskelee nyt siitä, että sai rauhallisen tilan. Yleensä Piru on super leikkisä tyyppi, mutta nyt alkaa huomata, että mahan koko rajoittaa lempiharrastuksia, eli pöydälle/lipastoille kiipeämistä ja hurjia hepulileikkejä.

Effie astutettiin uudelleen hieman vajaa kolmisen viikkoa sitten. Tytön maha on tiivis, ja kasvanut aika paljon, mutta osoittautunut haastavaksi tunnustella. Vuorotellen ajattelen tuntevani pentuja, ja hetken päästä taas epäilyttää tunsinko sittenkään mitään. Pirun mahasta tunsin samantien pennut, mutta Effie on sellainen fitness-neito tiiviine vatsalihaksineen, että hyvä kun saa tunnusteltua mitään sisällä muljahtelevaa. Mikäli olen vielä viikon päästä epävarma tiineydestä, täytynee mennä poikkeamaan tytön kanssa ultrassa varmistamassa tilanne. Astutus Domin kanssa sujui kuitenkin tällä kertaa ihan tajuttoman hyvin, joten tiineys on ihan mahdollinen.

Tällä viikolla on tarkoitus viimeistellä ulkotarha, jota olen kaverini kanssa rakentanut uuteen pihaani. Fretit ovat jo päässeet ulkoilemaan, mutta tarhasta puuttuu edelleen pesäkoppi (jonka virkaa on nyt toimittanut kantoboksi), sekä erilaiset sisusteet kuten kantoja/puita. Suunnitteilla olisi myös häkin takaosaan lisätaso seinälle tuomaan lisää pinta-alaa, mutta katsotaan mitä tuonne vielä keksii. Pieni allas on ollut varsinkin Manan aktiivisessa käytössä. Tyttö onkin melkoinen possu, vuorotellen polskuttaa vedessä ja vuorotellen kaivaa tai möyrii pohjan maa-aineessa, jonka sekoitin mullasta, hiekasta ja männyn kuorikkeesta. On ollut ihana huomata, että vaikka tarha on edelleen melko aneeminen, eikä niin isokaan mitä toivoin pääseväni rakentamaan, ovat fretit nauttineet siitä tajuttomasti. Ainakin uskoisin näin, kun aamusta heti koko lauma nököttää ulko-ovella vaatien tarhaan pääsyä. Tarhassa alkaakin aina hirveä hepulointi ja puputus. Jopa meidän lauman vanhin (Rhea-mummo, pian  7,5v) on intoutunut mylläämään ja kaivamaan tarhassa kuin nuori ja vetreä kärppä.


perjantai 11. toukokuuta 2018

Rähmä mikä kevät!

Facebook-sivujani aktiivisemmin seuranneet kenties ovat huomanneet, että vieläkään ei meidän pentupesässä ole pieniä piippaajia.

Tämä kevät on tuntunut useammalla kasvattajalla olevan melkoisen epäonninen, ja useat astutukset ovat syystä tai toisesta epäonnistuneet.

Piru ja Effie eivät kumpikaan tulleet tiineeksi, ja Effie astutettiin yhtä laihalla menestyksellä jo toistamiseen. Pirulle ja Viimalle on suunnitteilla toiset treffit kuun lopussa, toivon todella että yritys kantaa hedelmää. Effien kohdalla minulla on melkoinen mietintä mitä tehdä, jos neiti aloittaa vielä kolmannen kiiman. Vaihtoehtoina on pistää tyttö vielä kolmannen kerran Domin kanssa yhteen, harkita toista urosta, tai olla astuttamatta Effietä enää lainkaan tänä vuonna. Päivittelen tilannetta edelleen Facebookiin sitä mukaan, kun jotain uutta kuuluu.

Oma pentukuumeiluni heräsi ikiroudasta, kun sain aikaisemmin keväällä puhelinsoiton Lisalta. Hänelle syntyisi hybridipentue, ja pentue kokonaisuudessaan olisi totaalinen unelmien täyttymys minulle, joka olin kuolannut kyseisen pentueen vanhempia sillä silmällä kaikessa hiljaisuudessa. Niinpä voinkin ilokseni kertoa, että ensi viikolla uusi perheenjäsen, Pickpocket's Mellow Evening Breeze, kotoisammin Mana, kotiutuu.


Mana
Kuvan on ottanut Lisa Hyöky


Viime viikkoina yhdistys- ja frettijutut ovat pitäneet kohtalaisen kiireisenä. Muutin puolisen vuotta sitten uuteen kotiin, ja ensimmäisen kerran pääsin laittamaan pihaa kuntoon. Tämä tarkoitti tietenkin myös ulkoaitauksen rakentamista freteille, jotta nekin pääsevät nautiskelemaan raikkaasta ilmasta, ja kaivelemaan maata mielinmäärin. Tällä hetkellä aitausprojekti on lähes valmis, mutta pesäkoppi sinne täytyy vielä rakentaa, ja ideoida vähän muutakin sisustetta.

Toivotaan, että tulevien viikkojen myötä voisin päivittää blogiin lisää pentukuulumisia. Muidenkin kuin Manan osalta ;)

torstai 8. helmikuuta 2018

Pentuja odotellessa!

Effie ja Domi, sekä Piru ja Viima treffasivat reilu viikko sitten! Treffailut sujuivat hyvin, ja nyt jännitetäänkin onnistuivatko astutukset. Mikäli onnistuivat, on pennuilla laskettu aika jo maaliskuun puolenvälin tienoolla. Reilun viikon päästä on tarkoitus mennä ultraan kurkkaamaan näkyykä masussa elämää :) Katsotaan, toivotaan, että edes toisen neitosen kanssa tärppäsi. On jo melkoinen ikävä pieniä vinkusia talossa.


Serkkuni nappasi hauskan kuvan minusta ja Viimasta. Poika on aivan mahdoton pusupoika, ja kuvasta voikin aistia kuinka tunteella jäpä lipoo (kuorii) naamaa kielellään :D

maanantai 15. tammikuuta 2018

Kasvatuskausi alkaa

Pitkästä aikaa taas blogin parissa. Frettilässä alkaa olemaan jännät paikat, sillä sekä Piru että Effie ovat aloittelemassa kiimaa. Effie on sen verran nuori, että neidin kanssa päästään astutuspuuhiin vasta muutaman viikon päästä, mutta todennäköisesti molemmat tytöt pääsevät tapaamaan sulhasiaan tässä kuukauden sisään, kunhan ovat valmiita tapaamiseen. Viima on jo täydessä fiiliksessä, ja Domikin alkaa heräilemään kevääseen.

Kotona pitääkin aloitella järjestelemään vauvatiloja, ja tilasin juuri ensimmäiset emonmaidonkorvikkeet kaappiin pahan päivän varalle. Pentukauteen valmistautuminen on aina yhtä jännää, tavallaan pelon ja kauhunsekaista puuhaa, mutta toisaalta kun tietää sen ihanan tunteen, jonka vastasyntyneet muksut aiheuttavat, niin ikävät pohdinnat jäävät enemmän taka-alalle. Vauvoille on ihania kotejakin jo tiedossa, joten hyvällä ja luottavaisella mielellä mennään.

Huomaan jo pyöritteleväni erilaisia nimiteemoja pennuille, ja suunnittelevani mitä kaikkea pentupakkaukseen voisi sujauttaa, pakkaus on joka vuosi ollut aina hieman erilainen, ja väriteemaltaan muuttuva. Ompelukonekin pitää korjauttaa, koska tapana on ollut ommella pakettiin jotain pientä pehmeää mukaan. Suunnittelut käyntiin!

Toivoisin, että lähiviikkoina saisin blogiin jotain mainioita frettikuvia, kun uusi tuttavani innostui ajatuksesta, että napsittaisiin pötköistä vähän otoksia. Herran taidot kuvien ottamisen ja käsittelyn suhteen ovat aivan jotain muuta kuin oma säälittävä kamerakikkailuni, joten odotan suunnattomalla innolla.

lauantai 19. elokuuta 2017

Hyvästejä ja uusia tuttavuuksia

Kulunut kuukausi on ollut melkoisen rankka ja sydäntäsärkeväkin.

Muutama viikko sitten Omar jouduttiin lopettamaan lymfooman vuoksi. Lopetus oli pojan tilanteessa ainoa mahdollinen ratkaisu, sillä mitään ei olisi ollut tehtävissä. Omaria jäi kaipaamaan sijoitusmamma Jasmine, sekä moni muu, sillä poika oli todellakin hurmannut monet suloisella olemuksellaan ja ihanalla luonteellaan. Omar oli frettinä ainoa laatuaan, ja koska poika ei koskaan ehtinyt saada jälkikasvua, sellaiseksi se myös jäi.

Omar 24.3.2015-29.7.2017


Jouduin jättämään myös toiset hyvästit, kun pikkusiskoni Töpö-fretti jouduttiin lopettamaan. Töpöllä on ollut minulle aina aivan erityinen merkitys. Töpö oli Daran ensimmäisestä pentueesta meille muuttanut tyttönen, jonka olin Lisan luona auttanut maailmaan. Töpö syntyi ja lähti sylissäni.


Töpö 12.5.2011 - 5.8.2017


Kaiken surun keskellä on joutunut kuitenkin ajattelemaan myös tulevaa, ensi kevättä ja pentueita. Välillä se on kyllä osoittautunut hankalaksi. Muutama päivä sitten E-Pic'sin riveihin astui kuitenkin uusi tulokas, joka on hurmaavalla olemuksellaan saanut minut jälleen nauramaan. ACH's Caerme, ystäväni Aijan kasvatti, saapui ilostuttamaan arkea. Neiti on aivan huikea tyyppi, iloinen, riehakas, ja ystävällinen, vaikka välillä pitää vielä hieman maistella. Tytössä on hieman villiä verta, ja sen huomaa lähinnä tietynlaisena herkkyytenä esim. yllättäviä ääniä tai liikkeitä kohtaan.

ACH's Caerme (10 viikkoa)


Nyt pohdinnat ensi vuoden pentuesuunnitelmiin onkin kovasti käynnissä, sillä Omarin poismenon vuoksi niihin tuli muutoksia. Näillä näkymin suunnitteilla on kuitenkin kaksi pentuetta. Tarkemmat tiedot tulevista pentueista julkaisen kotisivuilla ja Facebookissa syksyn mittaan. Mikäli oma pentu kiinnostaa, kannattaa olla yhteydessä jo hyvissä ajoin.




Kaverini Niku Kemppainen teki E-Pic'sille uuden upean logon. Tämä jos jokin on eeppinen!

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Tervetuloa Yetti!

Vaikka tänä vuonna en itse kasvata, tai ole edes suunnitellut niin tekeväni, on ollut jokseenkin hurjaa seurata Suomessa ja muualla Euroopassa eri ongelmia kasvatuksen suhteen. Frettien kasvattamisessa on monestikin erinäisiä ongelmia (toki minkä tahansa eläinlajin kanssa saattaa olla), mutta tämä vuosi ei kerta kaikkiaan ole ollut kovin ruusuinen. Eikä itse ole voinut tehdä juuri muuta kuin yrittää lohduttaa ja tukea muita ikävien juttujen sattuessa. Omissa Fb muistoissa on viime aikoina kummitellut myös omat karut kasvatusmuistot neljän vuoden takaa, välillä sitä miettii, että on tämä kasvattaminen kyllä hullun hommaa... aina siihen asti kun uudet pikkuiset näkevät maailman, se tunne on maailman hienoin.

Tämän vuoden epäonni on näkynyt myös omissa kasvatussuunnitelmissa, sillä olen odottanut pentua useammasta eri pentueesta, mutta osa tiineyksistä on mennyt kesken, tai emo ei ole tullut laisinkaan tiineeksi. Tällä hetkellä odotan uutisia ystäväni Aijan toisesta pentueesta, ja peukut ovat miljoonasti pystyssä ja ristissä, sillä toivoisin kyseisestä pentueesta itselleni frettineitoa tuomaan uutta verta linjoihini. Vanhemmista päätellen sieltä voisi olla melkoinen prinsessa tuloillaan. Lisäksi katse on suunnattuna muualle Eurooppaan vielä erääseen syntymättömään pentueeseen. Vielä ei kuitenkaan uskalla yhtään hurrata, parempi odotella rauhallisin mielin, että pennut syntyvät ja kasvavat hyvin.

Jotain pientä yllättävää tämä vuosi kuitenkin toi tullessaan, sillä iskin jokunen viikko silmäni erääseen pentueeseen, ja harkinnan jälkeen päädyin ottamaan kasvattajaan yhteyttä. Niinpä siinä sitten kävi, että pikkuinen frettipoika Yetti muuttaa näillä näkymin Suomeen jo alle viikon päästä. Pojalle on etsinnässä sijoituskoti, mutta se asustaa luonani, kunnes sopiva sellainen löytyy. Mikäli juuri sinulla olisi hyvä sijoituskoti tarjolla, laita ihmeessä sähköpostia minulle osoitteeseen epicsferrets(at)gmail.com, niin kerron pojasta ja sijoituksesta lisää :)


Yetti

Muiden ongelmista huolimatta olen jotenkin hämmentävän innoissani ainakin tässä vaiheessa ensi vuodesta, ja siitä, että koska toinen kouluni on viimein ohi, on minulla paremmin aikaa ja mahdollisuuksia suunnnitella pentueita ensi vuodelle. Suunnitteilla on alustavasti pari pentuetta, mutta julkaisen "tarkempia alustavia suunnitelmia" vasta syksymmällä, kun nähdään muuttaako E-Pic'sin riveihin vielä lisää uusia tuttavuuksia.


sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Minne puoli vuotta katosi?

Pitkästä aikaa päätin tarttua blogin kimppuun. Tuntuu jotenkin huimalta, että arkea pyöritellessä aika tuntuu vain katoavan jonnekin. Opiskelen tällä hetkellä kahdessa eri koulussa, ja tuntuu ettei koulujuttujen lisäksi paljon muulle jää aikaa, eikä koneellakaan viitsi napottaa kaikkea vapaa-aikaansa.

Kasvatusrintamalla ei meidän frettilässä ole tänä vuonna juuri lainkaan uusia tuulia. Muutamia pentueita olen kuitenkin katsellut sillä silmällä, josko sieltä löytyisi uutta verta kasvatuskäyttöön. Mahdollisia sijoituskoteja onkin siis hakusessa, eli mikäli sijoituskotina toimiminen kiinnostaa, niin kannattaa kirjoitella sähköpostia ja tiedustella aiheesta lisää :) Niin kuin aina, minuun saa yhteuden sähköpostilla epicsferrets(at)gmail.com, tai vaikkapa E-Pic'sin Fb-sivun kautta :)

Vuodelle 2018 puolestaan on suunnitelmissa pari pentuetta, mutta siitä sitten tarkemmin kesällä/syksyllä.

Kuluneen syksyn, talven ja alkaneen kevään aikana olen saanut seurata viime vuoden pentujen kasvua, ja niistä onkin tullut mitä mahtavimpia nuoria näätäsiä! Olen erittäin tyytyväinen sekä muksujen luonteeseen ja muihin ominaisuuksiin. Jokainen on pärjännyt hyvin uuden perheensä luona. Tässä kuvia muutamasta viime vuoden naperosta. Kuvat on ottanut Pinja-Emilia Lämsä.


E-Pic's I Meet My Shadow, eli tuttavallisemmin Yerem. Poju jäi luokseni asumaan.

E-Pic's Breathe New Life, eli Piru. Nimestään huolimatta tyttö on oikein suloinen tapaus :)

E-Pic's Breathe New Life

E-Pic's Breathe New Life

E-Pic's Death Will Fear Us, kutsumanimeltään Kiusa :) 

Kiusa (vasemmalla), Yerem (ylhäällä oikealla), ja sisko Piru.

Toivon, että ensi viikon Valentines näyttelyssä saisin otettua kuvia myös parista muusta muksustani!

Omien frettien kanssa on ollut kaikenmoista pientä asiaa paininnan alla. Demillä on ollut kurkkuongelmia, joita on hoidettu antibiooteilla ja kortisonilla, nähtäväksi jää, kuinka hoito auttaa. Neiti on tällä hetkellä mitä vilkkain, mutta sellainen kuivan kesän orava, että voihan heipparallaa. Kortisoni ei tunnetusti tee turkille kovin hyvää.

Rhean kanssa olemme olleet jännän äärellä, sillä tytön takajalat ovat olleet erittäin mystiset. Kävimme taannoin eläinlääkäritsekkauksella, jossa katsottiin tytön veriarvot jne. koska Rhealla on ikää jo melkein se kuusi vuotta. Muuta ei käynnillä selvinnyt, kuin että tytön maksa-arvot ovat hieman koholla, ja maksassa näkyi mahdollisia pieniä muutoksia, kun ultralla katsoi. Pääosin tilanne oli kuitenkin hyvän oloinen.

Kun tulimme kotiin, totesin kauhukseni, että Rhean takajalat toimivat huonosti. Mietin, mitä ihmettä on voinut tapahtua, ja ainoa järkevä syy, että verikokeen otossa on joku nyrjähtänyt, kun tyttöä joutui pitämään paikallaan, jotta näyte saatiin otettua. Voin kertoa, että verikokeen otto fretiltä on yksi jäätävimmistä operaatioista, mitä tiedän.

Soitin paniikissa uudelleen lääkäriin, ja sieltä sanottiinkin, että takaisin mars! Menimme siis uudelleen klinikalle, ja aloimme tutkailla tilannetta. Paikansimme pahimman ongelman toiseen takajalkaan (tässä kohtaa jalat olivat jo inasen paremmat), ja Rhealle määrättiin kipulääkekuuri, sekä annettiin laserhoitoa alaselkään ja takajalkoihin. Ajatuksena oli, että siellä tosiaan joku pehmeä kudos nitkahtanut, ja sille piti antaa aikaa toipua.

Kävimme seuraavan viikon aikana vielä pari kertaa laserhoidossa, jotta mahdollinen kudosvaurio kuntoutuisi paremmin. Rhea oli rajatussa tilassa, ja jaloitteli sieltä useamman kerran päivässä valvotusti tukevalla alustalla.

Parin viikon jälkeenkään tilanne ei ollut juuri parempi, joten soitin uudelleen lääkäriin, ja otimme Rheasta lonkka- ja selkäkuvat, joissa ei ollut mitään selkeää syytä sille, miksi kävely oli mitä oli. Jalalle tehtiin lisätutkimuksia, mutta Rhea ei sitä edes aristanut. Jatkoimme edelleen kipulääkkeellä, jaloittelu/lepo vaihtelulla ja toivoimme parasta.

Viikko sitten huomasin, että Rhean jalka alkoi mennä jumiseksi ja vähän "käppyräksi", soittelin lääkärin kanssa, että mitäs nyt, ja hän lupasi pohtia jatkosuunnitelmaa. Tuntui surulliselta, kun tyttö ei voinut juuri leikkiä tai puuhastella. Hän ehdotti, että jalkaa voisi kokeilla jumpata paremmin, koska lihakset ja muut kudokset kiristyvät, kun käyttöä on vähemmän.

Niinpä sitten aloitin hieromaan, venyttelemään ja jumppaamaan Rhean jalkoja pari kertaa päivässä. Koputan kaikkia maailman puita tässä kohtaa, ja koitan olla innostumatta liikaa, jos tuleekin takapakkia, mutta kaksi päivää sitten Rhea otti ensimmäiset juoksuaskeleet 1,5 kuukauteen, alkoi kiipeillä, ja kokeili hieman hyppiäkin, minkä vuoksi neidin menoa piti jopa vähän himmata. Ja mikä tärkeintä, Rhea alkoi leikkiä.

Toivon todella, että edistys jatkuu!

Pinja otti myös muutaman kuvan Demistä ja Rheasta, kun olimme ulkoilemassa, tässä ihasteltavaksi:


E-Pic's Flavescent, eli Demi <3

Pickpocket's Breakaway - Rhea

Demi


Rhea

Demi


Toivottavasti seuraavan postauksen kanssa ei vierähdä taas ihan puolta vuotta! Tämän vuoden näyttelyistä minua tai frettejä ei välttämättä juuri bongaile kaiken kiireen vuoksi, mutta saattaahan se loppuvuosi yllättää, ja pääsemmekin tulemaan jonnekin. Valentines näyttely on ensi viikolla, ja sinne olisi tarkoitus koittaa päästä.

Näyttelyistä tuli mieleen, ihanat E-Pic'sit eivät ole tänäkään vuonna jääneet pois näyttelysijoilta, juuri eilisessä West Coast Winter Ferret Show'ssa E-Pic's Night Angel, eli Ronja, oli koko näyttelyn paras naaras (VSP). Kiusa puolestaan valittiin parhaaksi junioriksi PreWinter-näyttelyssä. Kasvattajamamma onnittelee kasvatteja ja omistajia!


Jotenkin tämä kuva on omalta osalta aika järkyttävä, mutta siinä tiivistyi niin hyvin talvi ja kuvausten tunnelma, että on pakko jakaa se tänne. Kuvassa minä (kyllä, tuo peikko) ja Yerem.


Kuulemisiin!