torstai 24. syyskuuta 2015

Fretin omistamisen varjopuolia

Niin ihania kuin fretit ovatkin, ovat ne kyllä yksi sellainen eläinlaji, jotka aiheuttavat tosissaan harmaita hiuksia ja paniikkikohtauksia omistajalle vähän väliä - varsinkin jos omistaja on samanlainen hössö kuin itse olen. Frettipiireissä onkin normaalisti aina ihmisten tavatessa paljon juttua terveydestä, kysellään, että mitäs kaikkea teillä on ollut, ja ollaanko oltu terveinä. Aika perusjuttu on olla syömässä porukalla, ja käydään läpi millaista kakkaa kenenkin fretillä on ollut laatikossa viime aikoina. Vessalaatikon kyttäys ja ulosteiden analysointi onkin sitten jokapäiväinen operaatio frettikodissa, ja itselläni on ainakin koneella kuvia yhdestä jos toisesta epäilyttävästä kakasta tai fretin osasta, kun ihmiset ovat kuvan kera kyselleet, että mitäs tämä tai tämä meinaa.

Itselläni meni viime yö valvoessa Rhean kanssa, kun tyttö oksensi illalla, ja väänsi vielä epäilyttävät kakat - lattialle tietenkin. Soitin tietenkin paniikissa lääkäriin, käpistelin eläimen läpi, mollotin naama kiinni läjässä sitä tökkien ja tutkien. Pelkona oli suolitukos, tai ärhäkkä suolistotulehdus, mutta mahdollisuuksia oli jotakuinkin miljoona. Päädyimme tohtorin kanssa siihen, että seurailen tilannetta ja annan ensihoitoa sekä tukihoitoa, ja lähdemme sitten päivystävälle mikäli on tarvis ja kunnossa tulee muutoksia huonompaan. Taisi muuten olla ensimmäinen kerta reiluun kymmeneen vuoteen kun fretti sairastuu joskus muulloin kuin la-su välisenä yönä, olikohan Rhealla sisäinen kalenteri sekaisin?





Koska Rhean yleiskunto oli hyvä, eikä se ollut kuiva, aloitin antamaan tytölle parafiiniöljyä tunnin välein, ja eristin sen keittiöön (sinne puhdas vessalaatikko), jotta pystyin kyttäämään mitä tavaraa neidillä tulee läpi. Sekoittelin elektrolyyttiveden valmiiksi, ja tein toipilasmössöä toipilasruuasta, luuttomasta kalkkunan jauhelihasta, kananmunankeltuaisesta, nutriplussasta, inupektista ja vedestä. Parafiiniöljy blokkaa melko tehokkaasti kaiken nesteen ja ravinnon imeytymisen joksikin aikaa, joten piti vahtia hyvin sitä, ettei otus kuivahda parafiinia annettaessa. 

Itse sitten kökin sydän kurkussa ja äärimmäisen hermostuneena seuraavan yön, koska suurinpiirtein kellahdan kuolleena maahan aina kun joku edes aivastaa. Rhea puolestaan rynkytti keittiön porttia jatkuvasti, kun ärsytti olla kiinni, eli kovin voipuneeksi sitä ei voinut sanoa. 

Hoidin tytsyä yön mittaan, ja tilanne näytti ihan ookoolta, aamulla jo hyvinkin tasaiselta. Mutta taas joutui huolestumaan. Onneksi tällä hetkellä näyttäisi siltä, että turhaan. Pieni kutina jäi kyllä takaraivoon, mutta täytyy seurailla vielä tyttöä, joskin hieman rauhallisemmalla mielellä.

Fretin pieni koko mutkistaa paljon, kun sairaus iskee. Jo muutamassa tunnissa saattaa olla myöhäistä tehdä mitään eläimen pelastamiseksi, mikäli käy huono tuuri, joten sairauden merkit tai poikkeava käytös pitää ottaa tosissaan, mikäli sellaisia huomaa, ja siirtyä tarkkailemaan, sekä mahdollisesti tukihoitamaan eläintä, ja pahimmassa tapauksessa tietenkin kiitää eläinlääkäriin lyhyellä varoitusajalla.  

Tämä nyt ehkä hieman kärjistetyn vakavasti kirjoitettuna, mutta kuitenkin hyvänä neuvona. 

Fretin omistajan kannattaa huolehtia, että kotoa löytyy ainakin jotain ensiaputarpeita ja tukihoitoa mahdollistavia juttuja ns. frettiapteekista. Meillä frettiapteekissa on mm. betadinea haavojen puhdistukseen, sideharsoa, pumpulilappuja, suolaliuosta sekä huuhtomiseen että nesteytykseen, eri kokoisia ruiskuja, neuloja, toipilasruokaa, kuumemittari, inupektia, nutriplussaa, muuta maitohappobakteerivalmistetta, parafiiniöljyä...

Otsikkoon viitaten, onhan noita varjopuolia toisinaan muitakin, mutta itse kyllä koen, että terveysjutut ovat fretin kanssa se suurin ahdistusta herättävä asia. Pari kertaa viikossa vähintään jonkun kanssa keskustellessa nousee esille lause: "Aina näistä saa olla huolissaan."

Tästä syystä korostankin fretin hankintaa miettivälle, että kannattaa tosiaan olla se lekurirahapossu valmiina, mikäli fretistä haaveilee. Yllättävät eläinlääkärikäynnit ovat joillekin maksaneet tuhansia kerralla, itse olen selvinnyt sadoilla euroilla tähän asti, enkä halua tietää paljonko olen tässä reilun kymmenen vuoden aikana upottanut eläinten terveydenhoitoon yhteensä.

Tällaisia ajatuksia tänään, kun on saanut taas yön valvoa pohtiessa että onko kaikki ok vai todella huonosti, vai jotain siltä väliltä. Mutta onhan nämä siitä huolimatta vaan ihan maailman parhaita otuksia.





3 kommenttia:

  1. Mitä tarkoitat tukihoidolla? Lähinnä siis mietin sitä, mitä tuo sana pitää sisällään.

    VastaaPoista
  2. Mitä tarkoitat tukihoidolla? Lähinnä siis mietin sitä, mitä tuo sana pitää sisällään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tukohoidolla tarkoitan lähinnä fretin kehontoimintojen tukemista ruokinnan ja nesteen avulla. Usein sairaan fretin kanssa tukihoito on tiivistä, jolloin helposti sulavaa ruokaa ja nestettä annetaan 1-2 tunnin välein vuorokauden ympäri, jotta vältytään siltä, että fretin kunto romahtaa täysin. Pahimmissa tapauksissa tukihoitoa tulee antaa nesteyttämällä frettiä neulalla ihon alle, mutta se vaatii eläinlääkäriä tai muuta osaavaa henkilöä.

      Poista