tiistai 8. tammikuuta 2013

Uuden vuoden uusia uutisia!

No niin, nyt kun täälläkin ollaan viimein selvitty joulun ja uuden vuoden ajan hössötyksestä, onkin hyvä päivitellä hieman meidän perheen kuulumisia.

Dara ja Rocky ovat viettäneet romanttisen viikonlopun yhdessä, ja nyt odotankin jännityksellä, että pääsen Darskun kanssa ultraan katsomaan onko masussa asukkeja. Mikäli masussa näkyy vauvoja, odotamme pikkuisten syntyvän helmikuun puolenvälin jälkeen. Ajoituksena pikkuisten syntyminen silloin olisi todella mainio, sillä Miisa ei ole vielä osoittanut kiiman merkkejä, ja näin ollen pääsisin keskittymään kunnolla yhteen pentueeseen kerrallaan.

Pelkäsin ensin, että parin astutuksesta ei tule mitään, sillä nuorena uroksena Rocky oli ensin hieman hukassa asian suhteen, mutta sitten, kun olin jo melkein luopunut toivosta, poitsun korvien välissä syttyi lamppu ja tadaa, yhtäkkiä se tajusikin homman. Olin niin onnellinen, että melkein tanssahtelin ympäri asuntoa :) Huomasi jo tässä vaiheessa, että frettien kasvattaminen ei todellakaan ole mikään helppo homma, sillä jo astutuksessa saattaa mennä moni asia pieleen. Tällä kertaa meillä oli kuitenkin onni matkassa!


Rockya kiinnosti aluksi enemmän sen rakkaat Ikearotat, mikä saattoi antaa Daran itsetunnolle pienen kolauksen

Tammikuun ohjelmassa meillä on WCWFS-näyttely, ultran tulos kertoo pääseekö Dara mukaan näyttelyyn, vai lähdenkö matkaan vain Rhean ja Töpön kanssa. Meitä on jälleen lähdössä iso porukka Treeltä Naantalia kohti ja näyttelyfiilis alkaa jo pukata ihanasti päälle, kun pitää järjestellä kimppakyytejä, hommata korvapunkkihäädöt, suunnitella aikataulut valmiiksi jne. Näyttelypäivästä tulee jälleen pitkä, mutta eipä siinä mitään, hyvässä seurassa sitä jaksaa pitkänkin päivän. Minulla on tiedossa jonkin verran sihteeröintiä, joten päivään tulee sisältymään ihan oikeita hommiakin löysäilyn ja näyttelytouhottamisen lisäksi. Näyttely on jälleen yleisölle avoin, joten paikan päällä on mitä mahtavin tilaisuus tutustua ihmisiin, fretteihin ja kasvattajiin. Minuakin saa tulla nykäisemään hihasta ja juttelemaan, en pure... ainakaan yleensä.


                        


Pari päivää sitten saimme pakastimeen säkillisen näätien herkkua, tipuja, jotka olivat harmillisesti päässeet loppumaan aikaisemmin sieltä mistä niitä yleensä tilasin. Kyllä oli lapsosilla aivan super onnelliset ilmeet kun sulatin heti samana iltana muutaman. Tipujen lisäksi hiiret ovat ainoita kokonaisia eläimiä mitä meillä suostutaan syömään, esimerkiksi marsun poikasille vain nyrpisteltiin nenää ja taisipa Rhea yhden piilottaa sohvankin alle, mistä sen sitten muutamaa päivää myöhemmin paikansin, vaikka luulin sen menneen parempiin suihin ja ehdin jo iloita asiasta. No, jatkossa tiedän, että muut kokonaiset otukset on pistettävä paloiksi, mikäli haluaa, ettei niitä tarvitse kipata roskiin. Onneksi tuo paloittelu ei ole kovin iso homma, hieman sotkuinen vain.

Tänään meillä on ollut reipas siivouspäivä, josta minä olen luultavasti nauttinut enemmän kuin fretit, sillä meidän tytöt inhoavat imuria yli kaiken. Mopin perässä juokseminen sen sijaan on ihan parasta, mikä ehkä vähän antaa hyvitystä imuroinnin kauhuista.

Olen tässä miettinyt, että olisi kiva saada lukijoilta palautetta siitä, mitä voisin kirjoitella tänne blogiin. Ennen pentujen syntymää minulla kun on hyvin aikaa kirjoitella. Luultavasti siinä vaiheessa kun pennut syntyvät, tästä blogista tulee pentupäiväkirjapainotteinen, mutta sitä ennen ehtisin kirjoitella jotain muuta, jos jollakulla jokin järkevä toive sattuisi olemaan ;)

Nyt saa toivoa! :)

- Emeliina


3 kommenttia:

  1. Näitä uutisia kerkesi taas jo odottaakin :) Niin ja kirjotusehdotukseksi jotain näätien kouluttamisesta / tavoille opettamisesta !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, miten ihmeessä kommenttisi oli jäänyt minulta huomaamatta! Pahoittelut. Voisin koittaa saada aikaiseksi postauksen toivomastasi aiheesta, pitäisi kyseisestä jutusta saada sivuillekin tietopaketti! :)

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista