Daran "haamuvauvat" syntyivät viikonloppuna, ja tälläkin kertaa, niin kuin aikaisempien valeraskauksien kanssa, Dara on ottanut minut pennukseen. Ensimmäisellä kerralla ajattelin sen olevan söpöä, mutta näillä parilla muulla kerralla se on alkanut olemaan melko hermoja raastavaa, tyttö parka kun on ihan sekaisin hyrräävien hormoniensa kanssa, sääliksi käy. Käytös valeraskauden jälkeen on tietysti hyvin yksilökohtaista, mutta ainakin Dara on todella pihalla muusta maailmasta siinä vaiheessa, kun valeraskaus päättyy. Kasvattajaksi haluavan kannattaa todella ottaa huomioon se, että ongelmia saattaa tulla ratkaistavaksi jo paljon ennen pentujen syntymää, ihan jo astutuksen tai valeraskauden kanssa.
Dara on todella stressaantunut koko ajan, tälläkin hetkellä se istuu ja kotkottaa tietokonetuolini juurella, sillä sen mielestä minun pitäisi olla pesässä, eli toisinsanoen peittokasan alla sängyssä. Jos lähden kävelemään muualle asuntoon, seuraa Dara perässä ja yrittää tarttua hampailla kiinni, jotta se saisi raahattua minut takaisin pesään. Voi ressukkaa. Niinä hetkinä kun makoilen sängyllä, makaa Dara vatsani päällä ja hoivaa minua, en osaa laskea kuinka monta naamapesua olen saanut tässä muutaman päivän aikana.
Meillä on nyt muuttunut asumisjärjestelyt siksi aikaa, että Daran käytös tasoittuu, sillä Dara hyökkää Rhean kimppuun melkoisella raivolla. Öisin Rhea nukkuu makuuhuoneessa minun kanssani, sillä Daran kanssa nukkuminen on tällä hetkellä mahdotonta, kun sen hoivavietti on niin voimakas. Daran käytössä on öisin muu asunto, mutta yleensä neiti valitsee nukkumapaikakseen näätäaitauksen, ainakin silloin, kun se ei kyttää makkarin oven takana. Päivisin osat vaihtuvat, jotta Rheakin pääsisi juoksemaan isommalle alueelle.
Darsku on nyt melkein kalju, loputkin karvat ovat tippuneet, eikä tytöstä ole tällä hetkellä lenkkiseuraksi. Olenkin miettinyt pitäisikö minun taas kokeilla opettaa Rheaa kulkemaan valjaissa, on niin tylsää käydä yksinään kävelyllä. Dara on todella hyvä lenkkikaveri, se kulkee ripeään tahtiin vierellä monen kilometrin lenkkejä, mutta Rhean mielestä ulkoilu on ehkä maailman kamalin asia, ellei sitten saa matkustaa hupussa. Minulla on monesti ollut ajatuksena alkaa treenata valjaissa kulkemista Rhean kanssa, mutta aina se on jotenkin jäänyt. Josko nyt saisi aikaiseksi. Kovin montaa kertaa en Rheaa tosin viitsi kiusata, jos se yksinkertaisesti vain pysyy päätöksessään, että ulkona liikkuminen on nou nou.
Parin viikon kuluttua menemme Miisan kanssa ultraan, jännittää nähdä onko masussa elämää. Astutuksesta kuitenkin jäi niin hyvä kuva, että toivoa on!
Huomenna lähden pariksi päiväksi Espooseen ystäväni luokse, ja närpäkkeet menevät hoitoon siskoni luo. Katsotaan millaiset asumisjärjestelyt siellä saadaan aikaiseksi nyt, kun Dara ei tule muiden kanssa toimeen. Toivon, että pari päivää minusta erossa rauhoittaisivat Daraa, vaikka alkuun se varmasti eroa minusta stressaakin. Pieni erossa olo saattaa myös tehdä siinä mielessä hyvää, että Dara saattaa tajuta, että olisi kohta aika aloitella uutta kiimaa. Alkoipa uusi kiima sitten pian, tai vähän myöhemmin, olen todella iloinen, sillä näillä näkymin pentueilleni tulisi joka tapauksessa muutama viikko ikäeroa, mikä on todella ihanteellinen tilanne!
Kuvia minulla ei valitettavasti ole tällä kertaa lisätä, vaikka muutama otos Kalju-Darasta olisikin ehkä ollut paikallaan. Yleensä kuvailen siskoni kameralla, joka on tällä hetkellä siskollani. Ensi kerraksi koitan saada pari kivaa otosta :)
- Emeliina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti