Näyttelyt

Ajattelin tehdä pikkuruisen tietopaketin näyttelyistä, sillä olisi kiva saada näyttelyihin uutta porukkaa mukaan, mutta ymmärrän, että jos ei ole koskaan käynyt näyttelyissä, on aina vähän kynnystä lähteä tutustumaan.

Suomessa frettinäyttelyt ovat yleisölle avoimia, joten jos ei heti ensimmäiseksi uskalla fretin kanssa osallistua, voi näyttelyyn tulla turistiksi tutustumaan siihen, kuinka homma toimii, sekä tietenkin tapaamaan muita harrastajia. Näyttelyt ovat myös frettiä harkitsevalle oiva tilaisuus päästä näkemään erilaisia frettejä, käsittelemään niitä ja kyselemään fretinomistajilta mieltä askarruttavia kysymyksiä. Monesti näyttelyissä on myös paikalla kasvattajia, joiden kanssa voi käydä juttelemassa. Itse käyn aika aktiivisesti näyttelyissä, tänä vuonna tosin jää pari näyttelyä väliin. Finnish Ferret Festival on tänä vuonna asuinkunnassani Lempäälässä, joten sinne ajattelin pompahtaa paikalle, tulkaa ihmeessä nykimään hihasta, jos paikalle satutte :)

Frettinäyttelyssä arvostellaan mm. fretin rakennetta, turkkia, väriä, hampaita ja käsiteltävyyttä. Toki monesti myös tuomarin henkilökohtaiset mieltymykset vaikuttavat jonkin verran arvosteluun. Suomalaiset tuomarit arvostelevat Suomen frettiliiton frettistandardin mukaan. Standardi löytyy SFL:n nettisivuilta.

Ennen näyttelyä ilmoittautuneet saavat infokirjeen, jossa opastetaan kuinka näyttelypäivä rakentuu, mitä fretti tarvitsee mukaan ja miten kuuluu toimia. Näyttelypaikalla myös näyttelynjärjestäjät ja muut harrastajat neuvovat tarpeen tullen, joten missään nimessä ei kannata jäädä pois sen takia, ettei etukäteen tarkalleen tiedä kuinka toimia.

Näyttelypäivät ovat yleensä aika pitkiä, meilläkin kello usein soittaa neljän maissa aamulla ja kotona ollaan vasta illalla. Päivät ovat yleensä kuitenkin niin mahtavia, että mielellään osallistuu, vaikka onhan tuo rankkaa. On ihana päästä näkemään muita harrastajia, juttelemaan, ja käpistelemään muiden frettejä. Ja tietenkin nautiskelemaan herkkueväitä ;)

Haluaisin korostaa, että NÄYTTELYT OVAT AVOIMIA KAIKILLE! Ainoa vaatimus on, että fretillä on rokotukset ja loishäädöt kunnossa. Olen kuullut harmittavan usein, että sellaiset ihmiset, joilla on fretti ns. "ei viralliselta" -kasvattajalta jättää suosiolla näyttelyt väliin tuomitsevien katseiden tai kommenttien pelossa. Ei herttinen, älkää sellaista pelätkö, on vain ihana saada uutta porukkaa mukaan, eikä näyttelyissä ole tarkoitus mulkoilla ketään ärtyisästi.

Rohkeasti mukaan näyttelymeininkiin! :)

- Emeliina

Kasvattaja E-Pic'sin takana

Millainen se E-Pic's kasvattaja on? Uskaltaako sille kirjoittaa sähköpostia?

Voi kuulkaa, kyllä uskaltaa! :)

Pitkän pohdinnan jälkeen lisäsin minikokoisen infosivun itsestäni kotisivuilleni, joka löytyy siis Kasvattaja-osiosta. Frettitutut olivat pitkään jo natisseet, että olisi kiva, jos sivuilla olisi jonkinlainen esittely tämän kaiken frettitohinan taustalla puuhaavasta ihmisestä.  Koska sivuille en viitsinyt mitään maailman pisintä höpötystä laittaa, niin ajattelin tehdä  vielä tämän blogipostauksen itsestäni. Onko se sitten hyvä vai huono, en tiedä. Itse ainakin olen sitä mieltä, että kun mietin mistä lemmikkini hankin, niin on kiva tietää kasvattajasta edes jotain. Lupaan pennunostajille fretin elinikäisen tuen, joten onhan se mukava pentua harkitsevan tietää, onko kasvattaja sellainen, että on helppo kysyä neuvoa ja apua.

Kuka siis? Olen vuonna 1991 syntynyt nainen Lempäälästä, täällä olen aina asunut ja hyvin viihtynyt, mutta katsotaan minne tulevaisuus opintojen jälkeen vie. Kiinnostus eläimiin heräsi todella aikaisin ja aivan ala-asteen alussa löysinkin läheltä itselleni hoitokoiran nimeltä Nakki. Nakin lisäksi tutustuin myös naiseen, kellä oli kaksi siperianhuskya ja kissa, ja myös täällä tuli vierailtua ja autettua eläinten kanssa. Ensimmäisen oman lemmikkini, Ossi-luppakorvakanin sain 9-vuotiaana. Ossi tuli meille eläinkaupasta, ei sitä yhdeksänvuotiaana ajatellut kasvattajia tai muita juttuja. Valitettavasti Ossi menehtyi jo kolmevuotiaana sydänvikaan.

Vuosi Ossin kuoleman jälkeen aloin pohdiskella uutta lemmikkiä, ja mietin mikä olisi minulle se oikea. Koirakuume tietysti oli kauhea, mutta (onneksi) vanhemmat eivät innostuneet hirveästi ajatuksesta. Olisin ollut kyllä oikeasti aivan liian nuori ja pönttö koiranomistaja, joten ihan hyvä vain. Koirakuumeeseen sain onneksi helpotusta uusien hoitokoirien myötä, naapuriin muutti pari saksanpaimenkoiraa, joiden aktiivinen hoitajatyttö minusta tulikin :)

Uuden lemmikin pohdintaa kesti toinen vuosi, mikään ei tuntunut sellaiselta oikein super omanlaiselta. Halusin jotain erilaista kuin kanin, mutta marsut, rotat tms eivät olleet sellaisia mitkä olisivat iskeneet. Kissaa meille ei voinut ottaa, koska isä on niille aivan super allerginen. Lopulta törmäsiin netissä frettiin ja aloin ottaa asiasta selvää. Foorumin kautta löysin Tampereella asuvan frettikasvattajan, jolta kysyin pääsisinkö tutustumaan hänen fretteihinsä. Kasvattaja vastasikin, että tervetuloa ja kertoi samalla, että hänellä oli yksi pentuekin parhaillaan kotonaan. Minä tietenkin aivan super innoissani kirmasin paikalle mahdollisimman pian. Aika malttamaton silloin tietenkin oli, kun fretti kuulosti juuri niin mahtavalta aktiiviselta, sosiaaliselta ja omalla tavallaan haastavalta eläimeltä.

Kasvattajan luo menon muistan kuin eilisen. Rappukäytävässä asunnon edessä leijaili kummallinen haju, jonka alkuperä (kiimainen urosfretti) selvisi asuntoon sisälle mentäessä. Heti ovella pääsin myös tapaamaan elämäni ensimmäiset fretit,  nuo ystävälliset varpaiden nuuhkijat, jotka kiipeilivät pitkin jalkaa syliin asti. Kasvattaja vei minut pentuja katsomaan, pesässä oli neljä soopelipentua ja neljä albiinoa. Pääsin käsittelemään pentuja ja apua, kun nostin lopuksi toisen soopelitytöistä syliini, tapahtui totaalinen PAM sydämessä ja siinähän sitten rakastuin siihen pikkuiseen aivan totaalisesti. Tunne oli täysin erilainen kuin muita pentuja käsitellessä. Pentu itse ei tajunnut kauheasti vielä maailmasta mitään, se nukkui tyytyväisenä kerällä kämmenellä.

Usva 5 viikkoisena

Muutaman viikon sitä sitten kinasteltiin vanhempien kanssa tästä kyseisestä pennusta. Fretti-innostukseni oli kestänyt vasta pari kuukautta, ja nyt jo halusin pentua kotiin, joten ymmärrän kyllä, etteivät vanhemmat olleet kovin suopeita alkuun. Rakkaus tuota pikkuista hammashirviötä kohtaan kuitenkin voitti, ja sain viimein soittaa kasvattajalle, että olin saanut vanhempien siunauksen pennun meille muutosta. Aika tuosta luovutukseen asti kului super hitaasti ja kävinkin joka viikko katsomassa pikkuista, jonka ristin Usvaksi :)

Kun Usva sitten viimein tuli syksyllä 2005, oli sille varattu oma huone talomme alakerrasta. Vietin pennun kanssa kaiken vapaa-aikani ja se oli minulle niin järkyttävän rakas, että vaikea edes sanoin kuvailla. Alku ei kuitenkaan ollut mikään helppo, sillä Usvan uhmaikä oli jotain aivan kamalaa. Pentu puri niin perkuleesti, että hammasta purren ja itkua pidätellen sitä sai totuttaa käsittelyyn ja yrittää rakentaa luottamusta sen ja itsensä välille. Muistan kuinka kädet olivat sormen päästä kyynärtaipeisiin yhtä rupea ja lattialta sai suoraan sanottua kuurata omaa vertaan, koska vaikka fretti on pieni eläin, sen hampaat osaavat tehdä pahaa jälkeä. Sitkeys ja rauhallinen käsittelytapa kuitenkin poikivat kuukausien päästä hyvän tuloksen ja viimeisen kerran ikinä Usva puraisi minua ollessaan 4,5kk ikäinen. Se jälkeen jaoimme läheisen ja hellän suhteen. Vieraita Usva ei koskaan oppinut hyväksymään, ja se nappasikin aika hanakasti kiinni jopa muita perheenjäseniä. Syy Usvan luottamusongelmiin selvisi myöhemmin, mutta sen enempää asioihin paneutumatta haluan vain sanoa, että olkaa ihmiset oikeasti tarkkoja siitä, mistä eläimenne otatte, ettei tule ikäviä yllätyksiä.

Usvan kanssa kuljettiin yhdessä suuria ylä- ja alamäkiä, joista kaikista selvittiin, kunnes viimein tammikuussa 2010 Usva menehtyi pitkän sairastelun seurauksena. Olen aivan järkyttävän kiintynyt eläimiini, joten Usvan kuolema oli totaalinen maailman pysähtyminen. Sillä hetkellä tuntui, että en enää koskaan ota yhtäkään eläintä, en ikinä!

Jo Usvan tullessa 2005 tutustuin frettinäyttelyssä Lisaan, joka myöhemmin alkoi kasvattaa frettejä nimellä Pickpocket's. En muista ensitapaamisestamme mitään, mutta vanhasta päiväkirjasta bongasin seuraavan tekstin:

"Tapasin ihan sairaan mukavan tyypin, nimeltä Lisa. Olisi kiva tutustua lisää!"

Lisan kanssa aloimme juttelemaan netin kautta vuosi Usvan tulon jälkeen, koko ajan hieman enemmän ja enemmän. Kesällä 2010 lähdinkin sitten Lisan luo katsomaan sen vuotisia pentuja. Olin aivan totaalisen rakastunut Lisan Unkarintuontityttöön Wiccaan, ja halusin nähdä sen pennut, koska pentue olisi kuulemma sen viimeinen. Suoraan sanottuna minulla ei ollut 100% varmaa aikomusta ottaa uutta frettiä, vaikka ajatus kutittikin mieltä siitä asti, kun Wiccan pentue syntyi.

Tapasimme Lisan kanssa pitkästä aikaa, ja oli heti aivan super mukavaa jutella kaikesta. Kun menimme katsomaan pentuja, hyökkäsi lauma pikkupenteleitä kiipeilemään syliin ja möyrimään vaatteissa. Syliini kiipesi tumma suklaapentu, joka alkoi heti iloisesti nakerrella pentumaiseen tyyliin peukaloani. Lisa esitteli tytön, Pickpocket's Milky Wayn, joka olisi hänen tuleva sijoitusfrettinsä. Katselin pikkuista ja mietin vain, että luoja että osaa eläin olla kaunis. Katsoimme Lisan kanssa toisiamme silmiin ja päätös taisi olla sillä hetkellä tehty. Niin Dara muutti meille, ja avasi aivan uuden tien frettimaailmaan, joka oli täynnä ennen kaikkea aivan uskomattoman mahtavia ihmisiä (sekä tietenkin paaaaaaljon frettejä). Usvan kanssa kun olimme vain olleet kaksin.

Dara 9 vkoa. Kuvan on ottanut Aino Mustonen

Siitä on nyt neljä vuotta. Paljon on ehtinyt tapahtua. Olen saanut Suomen Frettiliiton virallisen kasvattajanimen, kasvattanut kaksi pentuetta, toimin Tampereen seudun Fretit ryn puheenjohtajana, kuulun Suomen frettiliiton hallitukseen, olen SFL:n frettituomariopiskelija, järjestän frettinäyttelyitä ja olen saanut Suomen frettiliiton myöntämän erikoispalkinnon. Kotona puuhastelee yhden sijasta kolme frettiä.

Kasvatussuunnitelmia minulla on vuosien päähän, mutta en usko, että meille pentuja syntyy ennen kuin saan kouluni kunnialla loppuun, joten nyt tyydyn hetken aikaa vain seuraamaan kasvattajatuttujeni pentueita, ja oppimaan koko ajan uutta muiden kokemuksien myötä. Haluan muutenkin pitää kasvatukseni hyvin pienimuotoisena, joten ei ole tarkoituskaan, että meille joka vuosi pentuja syntyy. Vaikka olen kasvatuksen suhteen tällä hetkellä "lomalla", on minulla toki kasvattajan vastuu jo uusiin koteihin muuttaneista pennuistani, ja muussakin frettitouhotuksessa riittää hommaa. Viimeksi viime viikolla meillä kävi eräs pariskunta tutustumassa fretteihin :)

Hmm, entäs sitten muun kuin eläinharrastuksen saralla. Olen sellainen taiteellinen hömppä, rakastan yli kaiken piirtämistä, maalaamista ja kirjoittamista. Kesken on tällä hetkellä miljoona maalausprojektia ja _kaksi_ kirjaprojektia! :D Lempppariharrastuksia noiden lisäksi on maskeeraaminen (olen tällä hetkellä maskeeraajana yhdessä lyhytelokuvassa) ja valjaiden ompeleminen freteille. Musiikki on tietenkin ihan maailman parasta, laidasta laitaan! Itse en osaa soittaa (paitsi nokkahuilulla makkara-laulun), mutta ihailen aivan hirmuisesti ihmisiä, jotka osaavat. Taisin mainita, että opiskelen parhaillaan urheiluhierojaksi, tarkoitus olisi valmistua syksyllä 2015 ja sen jälkeen suunnitella osteopaatin opintoja. Katsotaan mitä sen jälkeen.

Huh, johan siinä olikin tekstiä. Eiköhän tämä riitä tällä kertaa :P

Kuulemisiin!

- Emeliina

22.6.2014

Tammerferret on ohi, eli hiljalleen palaillaan normaaliin arkeen, vaikka tuleva FFF jo siintääkin horisontissa. Tammerferret oli tapahtumana mukava, ja pääosin saatu palaute oli positiivista, vaikka toki aina jonkun verran korjattavaa löytyi.

Meidän tyttöjen tulokset olivat vaihtelevia, tuomarilla oli hyvin persoonallinen näkemys freteistä. Dara jäi luokassaan kolmoseksi, Töpön sijoittuessa kakkoseksi ja Demin napattua luokan ykkössijan palkinnon. Rhea sijoittui hienosti kolmanneksi. Demi oli kuitenkin suuri yllärivoittaja, sillä tyttö sai luokan ykköspalkinnon lisäksi arvot Paras Suklaa, Paras Seniori, sekä BEST IN SHOW. Olin aivan hämilläni, mutta tottakai aivan super ylpeä omasta pikku suklaatyttösestäni. Kyllä se on koko ajan iän myötä kaunistunut :)

Kävin Lisan luona kurkkaamassa uusimpia Pickpocket's vauvoja, kauhea kun aina tulee hetkeksi hirmuinen pentukuume, kun käsittelee pikku hammashirviöitä, mutta tällä kertaa sain kuitenkin revittyä itseni kauemmaksi pentulasta ilman yhtäkään vauvelia jemmassa taskunpohjalla tai paidan alla.

Meillä vietetään nyt aikalailla hiljaiseloa. Tulevaisuus on selkeytynyt sen verran, että valmistun näillä näkymin koulusta heinäkuussa 2015, mikä tekee sen, että näillä näkymin meille ei pentuja ensivuonnakaan synny. Haluan panostaa kouluun, aivan niin kuin haluan panostaa kasvatukseenikin, ja mikäli kävisi niin ikävästi, että pentujen kanssa jotain kurjaa tulisi, niin minun olisi mahdotonta selviytyä tilanteesta palamatta ihan loppuun. Viime vuodesta viisastuneena koen, että on parempi odottaa, kunnes valmistumispaperit ovat kourassa, ja tilanne muutenkin parempi kasvatusta ajatellen. En halua tehdä pentuja ihan vain pentujen tekemisen ilosta, vaan haluan pystyä antamaan pikkumuksuille parhaan mahdollisen alun. Lisäksi sekä Demi että Ronja ovat implantoituja, tuskinpa tytöt vielä kiimaa ensi vuonna aloittelevat. Fretinkatsojia meillä varmaan käy ihan normaaliin tahtiin, vaikkei pentuja olekaan nyt hetkeen tulossa.

Youtubekanava!

Päätin tehdä E-Pic's Ferretsille oman Youtube-kanavan, jolloin pääsette kurkkaamaan pienen frettilämme elämää videoidenkin muodossa. Yritän tänään ladata yhden satsin videoita ja mahdollisimman pian toisen :) Osa videoista on jo vuoden takaa, koska pitäähän sitä pari pentuvideotakin esille laittaa! ;)

Youtubekanavamme löytyy täältä:

https://www.youtube.com/channel/UCcp6vxfv4vfoeQSAq8FlIxQ

Olen viimeaikoina miettinyt miten jatkaisin tätä blogia. Pitäisinkö tämän vain tällaisena harvakseen kirjoiteltavana "pentublogi" -tyylisenä, johon päivittäisin vain näitä ns. tärkeitä frettiasioita, vai alkaisinko kirjoitellla enemmän meidän arjesta ja muusta puuhailusta, jolloin blogista tulisi henkilökohtaisempi. Hmm!

- Emeliina

Toukokuun kuulumisia!

On vierähtänyt huiman pitkä tovi edellisestä päivityksestä, johtuen jo ihan siitäkin, että koska meille ei pentuja tänä keväänä tule, niin olen pohdiskellut, että mitä sitä oikein kirjoittelisi, kun ei meille mitään super eriskummallista kuulu. Minä paahdan koulussa täyttä häkää, ja fretit vilistävät omaan kiireiseen tapaansa.

Huomaa kyllä pientä protestia ilmassa, kun saapuu pitkän koulupäivän jälkeen kotiin, sillä frettien mielestä minun pitäisi kaiketi olla vain kotona. Dara, joka muutenkin aina roikkuu perässä kiinni, on entistä tiiviimmin liimaantunut minua vasten, Demi säntäilee hömppään tapaan ympäriinsä, mutta kaikkein eniten kiukuttelee Rhea, joka on viimein tuntunut löytäneen itsestään fretteyden lisäksi ne muutamat villihilleriprosentit, ja tyttöä onkin saanut metsästää niinn hattuhyllyltä kun verhoista katonrajasta tai Ferret Nationin päältä. Myös sohvatyynyt ja kengät ovat olleet protestin kohteena, sohvatyynyt pitää kaivaa sotkuiseksi läjäksi pois paikaltaan, ja kengät pitää raahata sohvan taa kenkätelineestä. Niinä päivinä kun olen enemmän kotona, jäävät moiset tuhmailut yleensä vähemmälle. Rhea on aina ollut freteistäni se itsenäisin, mutta myös reagoi voimakkaimmin muutoksiin.

Tammerferret 2014 näyttely lähestyy, ja tuntuu että kädet on aivan täynnä hommia näyttelyyn liittyen. Uskon, että päivästä on kuitenkin tulossa ihan superhieno, vaikka jännittää miten kaikki menee, kun kukaan meistä järjestäjistä ei ole hommaa ennen tehnyt. Onneksi näyttelykonkarit ovat antaneet neuvoja, ja itse kokeneena näyttelykävijänä tietää jotakuinkin miten homman pitäisi toimia.

Näyttelyiden suhteen nyt keväällä on hiljaisempaa, kun ulkomaillekaan emme tänä keväänä ole menossa. Tammerferrettiin osallistumme toki, mutta kesäpiknikille osallistuminen on vielä harkinnassa, koska itselläni todennäköisesti on silloin (vaihteeksi taas) koulua. FFF järjestetään taas ihan naapurissa, joten sinne tietenkin menen, mutta kaiken kaikkiaan taitaa meidän näyttelyt jäädä nyt vähemmälle kuin aikaisemmin. Päivät ovat kivoja, mutta rankkoja, ja nyt on niin järkky kiire koko ajan koulujuttujen kanssa, että jostain pitää karsia. Kokonaan ei tiettykään voi puuhaa lopettaa ;) Lisäksi minun pitää sihteeröidä vielä muutamaan otteeseen tuomaria, että saan joskus tuomarikoulutukseni valmiiksi :)

Tänään minulla on etäpäivä koulusta ja tytöt ovat olleet haltioissaan, kun aamulla on heti ollut aikaa leikkiä. Päivä kuluukin varmaan anatomiaa lukiessa ja tytsien kanssa touhuillessa. Yritän myös ommella muutamat valjaat, joita minulta on tilattu. Olen tilannut ulkomailta aivan hurjat määrät kaikenlaista valjaskamaa, ja visioita on vaikka muille jakaa. Vielä kun saisi kaiken toteutukseen!

Juu, ei meille tämän kummempia oikeastaan,  kiirettä piisaa :)


- Emeliina

Terveisiä maalta!

Taas on vierähtänyt huimasti aikaa edellisestä blogipäivityksestä. Aina sitä keksii hirmuisesti syitä, miksi ei ole ehtinyt kirjoittaa uutta päivitystä, on kiire ja pitää tehdä tätä ja tuota. Noh, eipä minulla tosin hirmuisesti ole kerrottavaakaan, kuulumisia vain. Muiden kasvattajien pentusuunnitelmat ovat kovassa vauhdissa, mutta itse valmistaudun koulun alkuun ja odotan tulevaa pentukautta sivustakatsojan silmin. Toivottavasti en olisi koulun kanssa ihan puhki, että voisin edes pariin otteeseen karauttaa Helsinkiin kurkkimaan Lisan tai Riikan frettivauvoja. On ne vain niin mahtavia pikku haisuli-piraijoita.

Tällä hetkellä minä ja näätäset oleskelemme maalla ystäväni luona. Tytöille on rajattu olohuoneesta oma tila playpenin avulla, ja vaikka siellä onkin tilaa temmeltää, on erityisesti Demi aivan onnessaan pistämässä koko tilaa remonttiin. Uskomatonta kuinka paljon energiaa niin hömpällä eläimellä voi olla. Dara ja Rhea suhtautuvat tilanteeseen kylmän rauhallisesti nukkuen ja välillä pallolla pelaillen. Parhaita hetkiä tyttöjen mielestä on tietty, kun mamma tulee aitaukseen hengailemaan ja antamaan rapsutuksia. Kotona tytöt ovat aina vapaana ja pääsevät syliin koska vain, joten tämä on hieman erilaista arkea kuin normaalisti. Olemme olleet täällä jo muutaman päivän, ja tällä viikolla suuntaamme loppuviikosta takaisin kotiin. Siellä alkaakin tiukka kuri, enemmän tosin omistajalla, kun unirytmi pitää saada kuntoon alkavaa koulua ajatellen.

Tuleva kevät ja kesä ovat huiman kiireisiä, vaikka pentuja ei tänä vuonna tulekaan. Koulussa on pitkiä päiviä, mutta tämän lisäksi olen mukana järjestämässä kahta näyttelyä Tampereen seudulle. Tampereen seudun fretit ry on jälleen toiminnassa uuden hallituksen myötä, itse toimin puheenjohtajana yhdistyksessä. Tammerferret 2014 on yhdistyksemme uusi näyttely, joka järjestetään kesäkuussa. Myös Finnish Ferret Festival järjestetään jälleen Tampereella. Onneksi meitä on iso innokas porukka järkkäämässä näyttelyitä, niin ei pääse paniikki iskemään.

Kasvattieni omistajat ovat lähettäneet minulle ihania kuvia lapsosistaan ja ajattelin postata blogiin muutamia, jotta lukijat pääsevät näkemään millaisia pikku E-Pic'seistä on kasvanut. Tässä hieman kuvasatoa:

E-Pic's Night Angel

E-Pic's Flavescent

E-Pic's Black Sun Rising

E-Pic's Night Angel

E-Pic's Flavescent (ylhäällä)

E-Pic's Memories of Ice

E-Pic's Dance with Dragons

E-Pic's Bittersweet

E-Pic's Name of the Wind

E-Pic's Dance with Dragons

E-Pic's Name of the Wind

E- Pic's Memories of Ice

E-Pic's Bittersweet

E-Pic's Timberwolf

E-Pic's Timberwolf

E-Pic's Gormenghast

E-Pic's Gormenghast