Pentukuulumisia

Miisan pennut täyttävät huomenna viikon. Alku on ollut enemmän tai vähemmän kuoppainen, mutta positiivista on se, että pennut joka tapauksessa kasvavat ja ovat pirteitä.

Ensimmäinen pentujen kanssa tullut ongelma oli se, että Miisalta ei tullut tarpeeksi maitoa. Olen tukenut maidontuotantoa erittäin energiapitoisella ruualla ja maidontuotantoa lisäävällä lääkkeellä, nyt tuntuisi, että maitoa tule paremmin, sillä pennut ovat ottaneet joka päivä jonkin verran painoa. Muutama pentu pudotti painoa rutkasti syntymän jälkeen, ja hetken aikaa näytti, ettei mitään olisi tehtävissä. Otin kuitenkin yhteyttä erääseen tuttavaani, joka hoitaa mm. orpoja koti- ja villieläinten poikasia, ja sain häneltä hyviä neuvoja, joiden avulla sain lisättyä heikoimpien pentujen energiatasoa niin, että ne jaksoivat imeä paremmin maitoa. Nyt nuokin pennut ovat tuplanneet painonsa, joten ilmeisesti onnistuin, vaikka aluksi pahalta näyttikin. Noin pienen fretinpennun kanssa toimiminen vaatii äärimmäistä tarkkuutta, sillä pienikin virhe on kohtalokas. Olimme siis onnekkaita, kun kaikki tuntui sujuvan hyvin, ainakin tällä kertaa!

Toinen ongelma, mikä on edelleen osittain ratkaisematta, on se, että Miisa ei päiväsaikaan malttaisi hoivata pentuja, vaan tehdä jotain ihan muuta, kuten kaivaa ruuat kupista lattialle ja heitellä vessa-astiaa ympäri häkkiä. Katsotaan rauhoittuuko tyttö ajan kanssa, vai pitääkö meidän ryhtyä toimiin tämänkin asian suhteen.

Ongelmista huolimatta kaikki näyttää kuitenkin tilanteeseen nähden hyvältä, sillä pennut ovat joka päivä kasvaneet, toiset vain hitaammin, mutta se on täysin normaalia, kun kyseessä on näin iso pentue. Päivä kerrallaan tilanne on kuitenkin parempaan päin. Eilen uskalsin jo olla yhteyksissä alustavasti muutamaan kotiehdokkaaseen, koska tilanne ei näytä kuitenkaan ihan super kriittiseltä, vaikka ongelmia onkin tullut vastaan. Olemme ylittäneet kriittisimmän vaiheen, eli sen, että pennut selviävät ensimmäisistä päivistä, ja lähtevät kasvamaan.

Luojan kiitos minulla on ollut jatkuvasti muiden liiton kasvattajien tuki. Mikäli olisin yksin painiskellut näiden asioiden kanssa, olisin ollut aivan pulassa, ja luultavasti todella masentunut vastoinkäymisistä. Olen saanut ihan hirmuisesti tukea, neuvoja ja apua kokeneemmilta kasvattajilta, ilman heitä tilanne olisi ollut aika toivoton. Onneksi meillä on kasvattajien kesken niin hyvä ryhmähenki, eikä tarvitse epäröidä neuvojen kysymisen kanssa. Tämä ei todellakaan ole helppoa puuhaa! En kyllä ymmärrä, miten jotkut uskaltavat lähteä kasvattamaan ilman muiden kasvattajien luomaa tukiverkkoa, itse en ainakaan uskaltaisi.

Dara pullistuu päivä päivältä enemmän, ja vaikka emme ole ultassa käyneet, niin on aika selkeää, että tytön masussa on elämää. Oikein tunnustelemalla masusta löytyykin pieniä palluroita, jotka tuskin voivat olla mitään muita kuin pentuja. Luulin ensin olevani ihan vainoharhainen, kun löysin nuo pallerot ja tunnustelin vertailun vuoksi Rhean ja Töpönkin mahat, mutta ei, tuntuivat ihan erilaisilta. Parin viikon päästä siis toivottavasti piippaa pesässä toinen satsi vauvoja. Toivon kyllä, että tämän pentueen kansa menee kaikki ok. Viime vuonna Darallakin oli ongelmaa maidontuotannon kanssa, ensimmäisenä vuonna ei. Toivotaan, että tänä vuonna on ongelmattoman vuoden vuoro. 

On se kyllä hassua, miten pikkurillin kokoisten otusten takia voikin olla sydän huolesta kippurassa. Toki osasin varautua asiaan, mutta on se silti hurjaa. Nyt vaan pidetään peukkuja ja toivotaan, että jatko sujuu mutkattomasti. Pitäkää edelleen peukut pystyssä meille!

 

- Emeliina