Pentukuumeilua, osa 2.

Huhheijaa, täällä elellään nyt erittäin jännittävää aikaa! Miisan laskettuun aikaan on enää neljä päivää, mutta mikäli ilmassa olevat merkit ovat oikeassa, saattavat pennus syntyä maailmaan jo hiukan ennen laskettua aikaa. Ystäväni ovat kukin veikkailleet syntymäpäivää, suurin osa sanoi, että pentue syntyisi torstaina tai perjantaina, katsotaan ovatko he oikeassa, vai saammeko odotella pentuja lauantain tai sunnuntain puolelle.

Sekä Miisa että Dara ovat ottaneet huimasti painoa. Olen yllättynyt Daran painonnousun rajuudesta, mutta toisaalta olen siitä myös iloinen, sillä kaikki merkit viittaisivat nyt siihen, että Darallakin saattaisi pentuja olla tuloillaan. Miisan paino ennen raskautta oli n. 870g, tällä hetkellä tytöllä on painoa 1120g, mikä on melkoinen nousu noin pienelle eläimelle. Katsotaan haudutteleeko Miisa masussaan muutamaa suurempaa pentua, vaiko isoa vauva-armeijaa. Daran tarkkaa lähtöpainoa en mitannut, mutta viikossa neitosen paino on noussut grammalleen 90g. Daralla laskettuun aikaan on vielä 23 päivää. Daralla painonnousun huomaa melko selkeästi, mutta Miisan kohdalla masun koko on jo melkein pelottavaa. Tyttö näyttää pinkeältä jalalliselta rantapallolta. Miisa onkin siirtynyt nukkumaan pedistä lattialle, sillä sen on vaikea löytää mukavaa asentoa pehmeällä alustalla.

Sain pari päivää sitten viimein inspiraation ja ompelin kaikkea mahdollista freteille, sain synnytyspesänkin valmiiksi pentulaan, jonne Miisa muuttaa tänään, jotta se ehtii rauhoittua ja tutustua tilaan ennen synnytystä. Vielä tosin pitäisi ommella kaikenlaista ja mennä kangaskaupoillekin ostamaan kankaita pentuja varten, sillä suunnitelmissa olisi ommella jokaiselle pennulle jotain kivaa mukaan uuteen kotiin. Josko sitä ensi viikolla saisi aikaiseksi, kun ensin saadaan pennut maailmaan.

Miisa on pudottanut lähes kaikki karvansa, sillä on enää selässä hullunkurinen irokeesi pidempää karvaa. Onneksi uusi karva kasvaa melko nopeasti tilalle, mutta on se kyllä tällä hetkellä hassun näköinen. Onneksi serkkuni ehti ottaa Miisasta monta kuvaa ennen kuin karva alkoi suuremmin lähteä. En ole vielä saanut kuvia itselleni, sillä serkullani oli melkoisesti projekteja hoidettavanaan, mutta hän lupaili, että koittaisi tällä viikolla saada kuvat muokkailtua ja lähetettyä minulle. Toivottavasti saisin otokset käsiini mahdollisimman pian. Laitan niitä sitten sivuilleni ja vaikkapa tänne blogiinkin ihasteltavaksi :)

Olen kiemurrellut jännityksestä odottaessani vauvojen syntymää. Tosi hurjaa, kun ei tiedä montako pentua on tulossa ja mitä sukupuolta. Minulla on nimiteematkin vauvoille valmiina, nyt pitää enää odottaa, että saadaan muksut maailmaan, jotta saadaan pikkuiset nimettyä. Toistaiseksi teemat ovat vielä salaisuus, mutta niistä lisää myöhemmin. 

Täällä on todella hiljaista, mikä tuntuu hassulta. Miisa ja Dara eivät tule enää keskenään toimeen, koska Miisan synnytys on niin lähellä, joten pidän tyttöjä erillään. Rhea puolestaan meni siskoni  luo hoitoon Töpön seuraksi siksi aikaa, että Miisa viimein synnyttää. Tämä on ehkä yksi syy hiljaisuuteen, sillä Rhea on meillä se, joka touhottaa koko ajan jotain ja pistää paikkoja uuteen uskoon. Miisa ja Dara eivät juuri muuta tee kuin makoile paikoillaan, joten meno on aika uneliasta. Nyt kun Miisa siirtyy tänään vauvalaan, pääsee Rhea takaisin kotiin huomenna. Mukavaa saada ilopilleri takaisin touhottelemaan tänne.

Tjaahas, tällä kertaa minulla ei ole postata kuvia, odottelen, että saan serkun upeat otokset käsiini. Päätinpä kuitenkin hiukan päivitellä kuulumisia. Pitäkää meille peukkuja, että kaikki sujuu hyvin täällä! Kukaties seuraavan postauksen aihe onkin jo sellainen, että saatte kuvia vauvoista ;)

- Emeliina