Pentukuumetta!

 Huh, Miisan laskettuun aikaan on enää 13 päivää, ja alkaa hiljalleen masun pohjassa kipristellä jännitys. Luulen, että minä olen asiasta enemmän sekaisin kuin Miisa, joka tuntuu ottavan rauhallisesti ja keskittyvän syömiseen. Neiti on viikossa taas ottanut melkoisesti painoa ja masu alkaa olla selkeästi nähtävissä. Pitääkin koittaa ensi viikolla ottaa Miisasta kuvia niin sivuille kuin blogiinkin. Luojan kiitos minulla on aikaisempaa kokemusta fretin synnytyksessä avustamisesta, muuten olisi varmaan hirmuinen stressi synnytystä odottaessa, nyt olen vain innoissani ja toivon, että kaikki menee hyvin. Pitäkää meille peukkuja.

Alan herätä myös siihen todellisuuteen, että kasvattamisessa on aivan järkyttävän paljon puuhaa ja tekemistä jo ennen kuin pennut syntyvät. Pitää valmistella pentuaitaus, kirjoittaa hoito-ohjeita uusille omistajille, tehdä sopimukset valmiiksi, hankkia mikrosirut, ostaa tarvikkeita, tehdä sukupuut ja huolehtia kaikki astutussopimukset kuntoon rekisteröintiä varten, ja ties mitä kaikkea muuta. Eipähän ainakaan tule tylsää käytännön asioita hoitaessa :) Lisäksi tietysti on huolehtiminen siitä, että emo saa odotusaikana kaiken tarvitsemansa. Viikkoa ennen synnytystä meinaan rauhoittaa ympäristön täysin, jotta Miisa saa rauhassa odottaa.

Dara vaikuttaa lupaavasta astutuksesta huolimatta melko löysältä ja luikulta, mutta ehkä olen vain hysteerinen, astutuksestahan on vasta kymmenen päivää. Tytön käytös on kyllä muuttumaan päin, neiti ei tekisi mitään muuta kuin hinkuttaisi itseään viltteihin ja makoilisi, ja tietysti hoivaisi minua. Toivotaan kuitenkin, että astutus oli onnistunut, vaikka tyllerö vielä niin kovin laihalta vaikuttaakin. Parin viikon päästä osaan sanoa jotain tarkemmin. Tässä muutama kuva Daran rankasta elämästä:

 

 

 

Sain viimein rakkaan ompelukoneeni takaisin huollosta, ja ensi viikolla olisi tarkoitus ommella Miisaa (ja Daraa sitten aikanaan, jos pentuja on tulossa) varten synnytyspesä, jossa tyttö voi tuntea olonsa turvalliseksi ennen synnytystä ja synnytyksen jälkeen. Sitten kun tietää montako pentua syntyy, voin alkaa myös ommella jotain pientä kivaa pentujen mukaan, kun ne lähtevät uusiin koteihinsa ;) Pääsin viimein myös ompelemaan parit minulta tilatut valjaat, jotka olivat odottaneet kaapin perällä, että saan koneen takaisin.

Nyt kun Dara haluaa vain makoilla, Rhea puolestaan tuntuu aivan sekoavan energiansa kanssa, koska Darasta ei ole kovin paljoa leikkiseuraksi. Olen koittanut purkaa tyttöressun energiaa mahdollisimman paljon pelaamalla Rhean kanssa älypeliä, heittelemällä palloa ja leikkimällä onkilelulla, joka on Rhean suuri suosikki. Olisi helppoa, jos Rhea tykkäisi kävellä valjaissa, voisi mennä ulkoilemaan, mutta tyttö on niin jänishousu, että ulkoilu on aina sille mitä kamalin kokemus. Varmaan Rhea oppisi kävelemään ulkona yhtä hyvin kuin Dara, jos vain viitsisi opettaa, mutta en ole toistaiseksi viitsinyt kiusata sitä, koska ulkoilu on sille niin pelottavaa. Katsotaan josko kesällä saisin Rhean innostumaan metsälenkeistä, kun lähellä ei ole autoja tai muita ihmisiä. Löysin myös pitkään hukassa olleen naksuttimeni, ehkä alamme seuraavaksi treenailla Rhean kanssa jotain temppuja, jotta tyttö saisi vielä hiukan lisää aivotyötä. Vaikka Rheassa ei ole kuin muutamia prosentteja villiä verta, niin se on käytökseltään selkeästi enemmän aktivointia vaativa kuin esimerkiksi Dara, joka mieluiten vain olisi sylissä rapsuteltavana. 

Rhea

Olen yrittänyt sisustaa "näätäläämme" uuteen uskoon, jotta siellä olisi mahdollisimman paljon puuhaa tytöille poissaoloaikoinani. Ilmeisesti sisustusyrityksiäni ei suuremmin arvosteta, sillä kaikki paikat on aina laitettu uuteen uskoon, kun menen katsomaan. Sisustuksen takana on tietenkin Rhea, joka onkin oma henkilökohtainen sisustussuunnittelijani. Meillä tosin on aika usein kränää siitä, kuuluvatko esimerkiksi sohvatyynyt siististi suoraan vai puolet lattialle ja puolet vinksin vonksin pitkin sohvaa, tai kuuluvatko kengät kenkätelineeseen vai olkkariin.

- Emeliina