Mietiskelin, että voisin yrittää toteuttaa kysymys-vastaus -postauksen jossakin kohtaa, mikäli sellaiseen löytyy kysymyksiä lukijoiden aivojen sopukoilta. Tässä olisi vielä jonkin aikaa ennen penturumbaa, jolloin tekstit varmaan pääosin keskittyvät vain kuulumisiin ja pentuhääräilyyn. Kysymyksiä voi postailla tähän alle, katsotaan saataisiinko niistä yksi teksti aikaiseksi! :)
Lisäksi piti mainita, että meitä voi kurkkia nykyään myös instagramissa. Minun piti suurimmaksi osaksi pitää instagramini omana ja irrallisenaan, mutta kummakos, kun sinne on päivittynyt melkein itsestään kuvia frettisten arjesta, ja varmasti paljon lisää on tulossa. Veikkaisin, että keväällä instagram täyttyy ällöistä pentukuvista, vaikka kuinka koittaisin hillitä ;)
perjantai 16. lokakuuta 2015
keskiviikko 14. lokakuuta 2015
Rakas fretti, sinusta on tullut pullukka!
Talvi puksuttaa koko ajan lähemmäs, ja ainakin meillä ollaan
keräilemässä talvimasua karvanlähdön lisäksi. Olen tässä parisen vuotta enemmän
tai vähemmän pohdiskellut frettien painoon, varsinkin talvipainoon liittyviä
juttuja. Hirmuisen vähän missään puhutaan siitä tosiasiasta, että frettikin voi
olla ylipainoinen, ja että ylipaino on freteille aivan yhtä haitallista, kuin
mille tahansa muulle elolliselle olennolle. Jos ihminen, kissa, koira, muut
nääteläimet jne. kärsivät ylipainosta ja sen mukanaan tuomista ongelmista,
miksei tämä koskisi myös frettiä? Sanon suoraan, että en tämän aiheen tiimoilta
ole todellakaan millään tapaa asiantuntija, mutta ehkä tässä mussutuksessa
jokin pointti osuu kohdilleen.
Fretti toki kerää massaa talvea kohti, varsinkin nuoret
leikkaamattomat urokset, mutta siinäkin menee terveellinen raja. Olen alkanut
pohtia asiaa enemmän sen jälkeen, kun korviin on jatkuvasti kantautunut
tapauksia mm. nivelrikosta jo nuorilla freteillä. Nivelongelmat eivät toki ole
se ainoa ongelma, mitä ylipaino aiheuttaa, vaan se rasittaa koko kroppaa, ja
rankasti. Freteillä ilmenee yhtä sun toista (uuttakin) sairautta nykypäivänä,
en sano, että syy olisi tässä, mutta ei ylipaino tilannetta myöskään paranna.
Myös se on herätellyt pohtimaan, kun näyttelyiden ulkomaalaiset tuomarit
kauhistelevat kovaan ääneen sitä, kuinka Suomessa osa freteistä on järkyttävän
lihavia. Ja olenhan minäkin sen nähnyt.
Varsinkin talvisissa tapahtumissa on tullut törmättyä turhan
tuhteihin tyyppeihin, mutta itselle totaalinen järkytys oli Demin ensimmäinen
talvi, koska ensimmäistä kertaa oma fretti todellakin näytti tankkerilta, ja
totesin, että tätä en halua koskaan enää tapahtuvan (varsinkin ensimmäisenä talvena toki on normaalia, että fretit voivat olla hyvinkin tuhdissa kunnossa, mutta Demi todellakin muistutti jotakuinkin koripalloa). Äärimmäisen
haasteelliseksi tilanteen teki meillä, niin kuin varmasti monella muullakin, se
että fretit asuvat yhdessä laumassa. Dara ja Rhea olivat liruja puikkoja, kun
taas Demi paisui kuin pullataikina ja ahmi kaiken. Siinä tilanteessa en
osannutkaan tehdä muuta, kuin erottaa sakin ruokailun ajaksi toisistaan, mikä
sekin oli mälsää, mutta ainakin Demin paino alkoi laskemaan hitaasti, mutta
varmasti.
Useastihan ajatus fretin ruokinnasta on ollut sellainen,
että niiden ruokintaa ei tarvitse rajoittaa, mutta kyllä se karkea totuus
taitaa olla, että mikäli fretti alkaa olla oikeasti lihava, on ateriakokoa
leikattava, tai laskettava aterian energiapitoisuutta muuten alemmas. Tässäkään
asiassa kun ei voi yleistää, osa freteistä todella nassuttaa yli tarpeen.
Heräsin taas parin kuukauden jälkeen ajattelemaan tätä asiaa
syvemmin, kun huomasin, että Rhean vatsanseutu alkoi pullottaa vähän turhan
paljon, kun taas Demi näyttää juuri nyt lähinnä tyhjältä karvapenaalilta,
joskin paremmalta kuin kolmisen viikkoa sitten.
Kokeilin huvikseni jakaa päivän ruuat useampaan osaan, ja
vähentää inasen rasvan määrää, ja tuntuu, että Rhean uhkaavan pullamasun kasvu
on tasoittunut ainakin toistaiseksi, ja Demi puolestaan on alkanut saada
massaa. Katsellaan mihin suuntaan ruokia tässä pitää vielä pyöritellä, on tämä
kikkailua näiden kanssa, mutta taitaapi sama olla minkä tahansa eläimen kohdalla.
Mitä eläinharrastuksesi on sinulle antanut?
Sain kaverin blogissa haasteen kirjoittaa siitä, mitä frettiharrastus on minulle antanut. Ensin mietin, että mitenkähän tätä minulle tärkeää asiaa alkaisi avaamaan näin yhtäkkiä, mutta kaiketi voin kokeilla, kun aikaisemmat haasteet olen vähän niin kuin skipannut, kun "ei ehdi" ja "en osaa" tai jotain sinne päin.
Ensimmäiseksi voisi kaiketi mainita itse fretit, minulle rakkaat perheenjäsenet, jotka suoraan sanottuna ovat minulle tärkeämpiä kuin moni ihminen on koskaan ollut, sen verran erakkoluontoinen olen omalla tavallani, vaikka toisinaan porukassa tai jonkun seurassa viihdynkin. Ensimmäinen fretti, Usva, muutti meille reilu 10 vuotta sitten, ja siitä lähtien olen ollut aivan myyty. Käsittämätöntä kuinka tällaiselle pikkuiselle eläimelle pystyy menettämään sydämensä, ja kuinka paljon rakkautta se osaa antaa takaisin. Frettini ovat auttaneet minua jaksamaan sellaisten asioiden yli, mitä moni ei osaa edes kuvitella.
Toisena asiana ystävät, toki myös piireistä tutut kaverit ja muu frettipoppoo, mutta fretit ja tämä harrastus ovat tuoneet mukanaan paljon äärimmäisen mahtavia ystävyyssuhteita. Ennen kuin aloin olla aktiivisemmin mukana frettipiireissä, oli hetki, jolloin olin hetken aikaa hyvinkin yksinäinen, kun elämäntilanteeni oli melko erilainen sen hetkisten ystävieni kanssa. Lisan kanssa olin tekemisissä jo 2005 vuodesta, mutta oikeastaan Daran tultua 2010 kaikki muuttui, ja pääsin tapaamaan aivan uskomattomia tyyppejä, joista ison osan kanssa olen tekemisissä melkein päivittäin.
Seuraavaksi voisin mainita onnistumisen tunteen. Koen, että olen päivä päivältä kehittynyt harrastukseni myötä monissa asioissa. Tiedonhalu ja into oppia uutta, ovat kulkeneet mukana koko tämän ajan, eikä sitä ajatusta saisikaan koskaan unohtaa mieleisen harrastuksen kanssa. Mietin lähtötilannetta, 14-vuotias, melko herkkä ja hieman erilainen nuori tyttö, joka oli kaiken suhteen kovin epävarma, ja soppaan lisätään äärimmäisen arka, pureva ja temperamenttinen fretinpentu, jonka kanssa jokainen asia on uuden opettelua. Sitten vertaan nykyisyyttä. Tuntuu, että frettien, hybridien ja jopa joidenkin muiden näätäeläinten lukeminen on alkutilanteeseen verrattuna melkein helppoa. Tieto (ja taito) hoidosta, sairauksista, perinnöllisyysasioista, ruokinnasta, pidosta ja käsittelystä tms. on kehittynyt huimasti, ja jatkuvasti sitä oppii uutta. Koen, että minulla on oikeasti pätevyyttä liittyen fretteihin, ja sen perusteella, että moni ihminen mielipidettäni kysyy asiaan tai toiseen, kielii siitä, että en minä muidenkaan mielestä ihan lapsen kengissä voi tässä puuhassa olla. Mitään tähän liittyen en toki sano "kehuskelevalla" asenteella, vaan oikeasti rehellisesti ylpeänä siitä, että kehitystä on oikeasti tapahtunut, ja porukka ei pidä minua ihan pöhkönä (toivottavasti :P). Paljon on sellaista, mitä en tiedä, ja missä muut ovat minua osaavampia.
Onnistumisen tunteen lisäksi voisi nostaa esille kasvatuksen. Kiinnostus kasvatukseen heräsi Daran tultua. Olin Daran sijoituskoti, ja pääsin sitä kautta tutustumaan hyvin läheisesti kasvatukseen Lisan luo. Vaikka luonani on syntynyt vain kaksi pentuetta, olen ollut "kätilöimässä" viiden pentueen syntymää. Ensimmäisen kerran vuonna 2011, kun Daran ensimmäinen pentue näki Lisan luona päivänvalon. Istuin Daran vieressä synnytyksen käynnistyessä, ja olin juuri laittanut viltit paremmin laatikkoon, jossa toivoin sen olevan mukava synnyttää, mutta Dara hätääntyneenä ja minun armottomana lellikkinäni kauhistui tilannetta, ja ehkä kipujakin, ja kiipesi syliini nojaten voimakkaasti minuun. Kaksi kertaa siirsin sen synnyttämään pesään, mutta se kiipesi molemmilla kerroilla takaisin syliin, ja lopulta annoin olla. Ensimmäiset pennut syntyivät syliini. Olin aika kauhuissani, mutta kun ensimmäinen pentu syntyi, heräsi minussa aivan hirmuisen lämmin fiilis. Lisa istui koko ajan lähellä ja neuvoi hellän rauhallisesti, kuinka minun piti toimia. Ihana Lisa, olisinkohan koskaan lähtenyt mukaan tähän ilman häntä, tuskin.
Hiljalleen tutustuin myös muihin liiton kasvattajiin, ja saatuani kasvattajanimen loppuvuodesta 2011 myös tärkeä tukiverkko syntyi. Ilman muiden kasvattajien neuvoja ja tukea en kyllä olisi tähän hommaan lähtenyt, ja aivan pälli olisinkin ollut, jos olisin niin tehnyt. Sen verran monta kertaa olen saanut vertaistukea tai neuvoa tiukan paikan tullen.
Osana "kehitystä" tämän harrastuksen kanssa mainittakoon myös tuomarikoulutus, koska se on ollut oikein mainio ja kiintoisa lisä, kun on halunnut oppia katsomaan frettiä eläimenä uudenlaiselta näkökantilta. Olen myös tuomaroinut ulkomailla, joten ainahan tällaisten tuomarireissujen yhteydessä näkee myös maailmaa :)
Oman onnistumisen lisäksi olen saanut harrastuksen myötä lukuisasti aivan tajuttoman upeita fiiliksiä muiden onnistumisesta. Siitä kuinka joku oppii pärjäämään frettinsä kanssa, vaikka alkuun oli ongelmia, siitä kuinka joku ottaa neuvot onkeensa ja onnistuu niiden avulla, kuinka joku pärjää näyttelyssä vaikkapa ensimmäistä kertaa ja hymyilee ihan super onnellisesti. Erityisesti se, kuinka itse kasvattamien pentujen omistajat ovat kokeneet onnistumisia, mutta jokaisen onnistumisen hetket ovat huippuja, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Kai eläinharrastus on tuonut minulle myös kauhean läjän pokaaleja ja ties mitä palkintoja, kun omat mussukat ovat loistaneet näyttelyssä. Onhan sekin aina hieno fiilis ja kokemus, eikai sitä kieltääkään voi. Onneksi en ole kumminkaan kovin kilpailuhenkinen esim. näyttelyiden suhteen, joten eipä se suureemmin nurputa, jos kotiin ei tarvitse kantaa mitään palkintopottia. Eiköhän meillä noita ole jo tarpeeksi muutenkin. Tärkeintä minulle on näyttelyissä se ihana hulina, kymmenet näädät joita pääsee kuikkimaan, kuulumisien vaihdot... ja se, että joskus tosiaan pääsee näkemään yllättyneitä hymyjä, tai onnenkyyneleitä.
Ensimmäiseksi voisi kaiketi mainita itse fretit, minulle rakkaat perheenjäsenet, jotka suoraan sanottuna ovat minulle tärkeämpiä kuin moni ihminen on koskaan ollut, sen verran erakkoluontoinen olen omalla tavallani, vaikka toisinaan porukassa tai jonkun seurassa viihdynkin. Ensimmäinen fretti, Usva, muutti meille reilu 10 vuotta sitten, ja siitä lähtien olen ollut aivan myyty. Käsittämätöntä kuinka tällaiselle pikkuiselle eläimelle pystyy menettämään sydämensä, ja kuinka paljon rakkautta se osaa antaa takaisin. Frettini ovat auttaneet minua jaksamaan sellaisten asioiden yli, mitä moni ei osaa edes kuvitella.
Toisena asiana ystävät, toki myös piireistä tutut kaverit ja muu frettipoppoo, mutta fretit ja tämä harrastus ovat tuoneet mukanaan paljon äärimmäisen mahtavia ystävyyssuhteita. Ennen kuin aloin olla aktiivisemmin mukana frettipiireissä, oli hetki, jolloin olin hetken aikaa hyvinkin yksinäinen, kun elämäntilanteeni oli melko erilainen sen hetkisten ystävieni kanssa. Lisan kanssa olin tekemisissä jo 2005 vuodesta, mutta oikeastaan Daran tultua 2010 kaikki muuttui, ja pääsin tapaamaan aivan uskomattomia tyyppejä, joista ison osan kanssa olen tekemisissä melkein päivittäin.
Seuraavaksi voisin mainita onnistumisen tunteen. Koen, että olen päivä päivältä kehittynyt harrastukseni myötä monissa asioissa. Tiedonhalu ja into oppia uutta, ovat kulkeneet mukana koko tämän ajan, eikä sitä ajatusta saisikaan koskaan unohtaa mieleisen harrastuksen kanssa. Mietin lähtötilannetta, 14-vuotias, melko herkkä ja hieman erilainen nuori tyttö, joka oli kaiken suhteen kovin epävarma, ja soppaan lisätään äärimmäisen arka, pureva ja temperamenttinen fretinpentu, jonka kanssa jokainen asia on uuden opettelua. Sitten vertaan nykyisyyttä. Tuntuu, että frettien, hybridien ja jopa joidenkin muiden näätäeläinten lukeminen on alkutilanteeseen verrattuna melkein helppoa. Tieto (ja taito) hoidosta, sairauksista, perinnöllisyysasioista, ruokinnasta, pidosta ja käsittelystä tms. on kehittynyt huimasti, ja jatkuvasti sitä oppii uutta. Koen, että minulla on oikeasti pätevyyttä liittyen fretteihin, ja sen perusteella, että moni ihminen mielipidettäni kysyy asiaan tai toiseen, kielii siitä, että en minä muidenkaan mielestä ihan lapsen kengissä voi tässä puuhassa olla. Mitään tähän liittyen en toki sano "kehuskelevalla" asenteella, vaan oikeasti rehellisesti ylpeänä siitä, että kehitystä on oikeasti tapahtunut, ja porukka ei pidä minua ihan pöhkönä (toivottavasti :P). Paljon on sellaista, mitä en tiedä, ja missä muut ovat minua osaavampia.
Onnistumisen tunteen lisäksi voisi nostaa esille kasvatuksen. Kiinnostus kasvatukseen heräsi Daran tultua. Olin Daran sijoituskoti, ja pääsin sitä kautta tutustumaan hyvin läheisesti kasvatukseen Lisan luo. Vaikka luonani on syntynyt vain kaksi pentuetta, olen ollut "kätilöimässä" viiden pentueen syntymää. Ensimmäisen kerran vuonna 2011, kun Daran ensimmäinen pentue näki Lisan luona päivänvalon. Istuin Daran vieressä synnytyksen käynnistyessä, ja olin juuri laittanut viltit paremmin laatikkoon, jossa toivoin sen olevan mukava synnyttää, mutta Dara hätääntyneenä ja minun armottomana lellikkinäni kauhistui tilannetta, ja ehkä kipujakin, ja kiipesi syliini nojaten voimakkaasti minuun. Kaksi kertaa siirsin sen synnyttämään pesään, mutta se kiipesi molemmilla kerroilla takaisin syliin, ja lopulta annoin olla. Ensimmäiset pennut syntyivät syliini. Olin aika kauhuissani, mutta kun ensimmäinen pentu syntyi, heräsi minussa aivan hirmuisen lämmin fiilis. Lisa istui koko ajan lähellä ja neuvoi hellän rauhallisesti, kuinka minun piti toimia. Ihana Lisa, olisinkohan koskaan lähtenyt mukaan tähän ilman häntä, tuskin.
Hiljalleen tutustuin myös muihin liiton kasvattajiin, ja saatuani kasvattajanimen loppuvuodesta 2011 myös tärkeä tukiverkko syntyi. Ilman muiden kasvattajien neuvoja ja tukea en kyllä olisi tähän hommaan lähtenyt, ja aivan pälli olisinkin ollut, jos olisin niin tehnyt. Sen verran monta kertaa olen saanut vertaistukea tai neuvoa tiukan paikan tullen.
Osana "kehitystä" tämän harrastuksen kanssa mainittakoon myös tuomarikoulutus, koska se on ollut oikein mainio ja kiintoisa lisä, kun on halunnut oppia katsomaan frettiä eläimenä uudenlaiselta näkökantilta. Olen myös tuomaroinut ulkomailla, joten ainahan tällaisten tuomarireissujen yhteydessä näkee myös maailmaa :)
Oman onnistumisen lisäksi olen saanut harrastuksen myötä lukuisasti aivan tajuttoman upeita fiiliksiä muiden onnistumisesta. Siitä kuinka joku oppii pärjäämään frettinsä kanssa, vaikka alkuun oli ongelmia, siitä kuinka joku ottaa neuvot onkeensa ja onnistuu niiden avulla, kuinka joku pärjää näyttelyssä vaikkapa ensimmäistä kertaa ja hymyilee ihan super onnellisesti. Erityisesti se, kuinka itse kasvattamien pentujen omistajat ovat kokeneet onnistumisia, mutta jokaisen onnistumisen hetket ovat huippuja, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Kai eläinharrastus on tuonut minulle myös kauhean läjän pokaaleja ja ties mitä palkintoja, kun omat mussukat ovat loistaneet näyttelyssä. Onhan sekin aina hieno fiilis ja kokemus, eikai sitä kieltääkään voi. Onneksi en ole kumminkaan kovin kilpailuhenkinen esim. näyttelyiden suhteen, joten eipä se suureemmin nurputa, jos kotiin ei tarvitse kantaa mitään palkintopottia. Eiköhän meillä noita ole jo tarpeeksi muutenkin. Tärkeintä minulle on näyttelyissä se ihana hulina, kymmenet näädät joita pääsee kuikkimaan, kuulumisien vaihdot... ja se, että joskus tosiaan pääsee näkemään yllättyneitä hymyjä, tai onnenkyyneleitä.
Hoh, mitähän vielä. No, englanninkielen taito. Koko kouluajan koin, että englanti on aivan ylitsepääsemättömän vaikeaa, ja siitä ei kerta kaikkiaan tule yhtään mitään. Sokelsin vähän jotain, ja silloinkin hyvin nihkeästi. Siinä vaiheessa, kun halusi alkaa selvittelemään mahdollisia kasvatusyksilöitä, kasvattajia, fretteihin liittyvää infoa tms. niin oli vähän pakko alkaa opetella, ja muutama kuukausi sitten koinkin hirveän hepulin, kun eräs USA:lainen kaveri hämmentyi, että enkö muka ole asunut koskaan USA:ssa, kun puhun ihan sellaisella tyylillä. Olin kyllä todella fiiliksissä tästä erehdyksestä. Ei sillä, todella monella kaverilla tai ystävällä kielitaito on huipusti parempi, mutta ainakin ole hyvä narraamaan, että puhe sujuu! ;)
Valjaiden ja petien ompelu on myös tämän harrastuksen mukanaan tuomaa, ja siitä tykkään kovasti!
Jos pienen pilkkeen ottaa silmäkulmaan, on eläinharrastus antanut minulle myös kovasti aktivointia, sillä siivoominen ei lopu koskaan (ja yhdistysjutut/näyttelynjärjestäminen tms. pitää toisinaan kiireisennä), ja se on tuonut mukanaan liikaakin tavaraa (ja tilanpuutteen). Kumma mitä kaikkea kymmenessä vuodessa ehtiikin kasaantua nurkkiin :P
Asioita joita tähän voisi kirjoittaa, on varmasti vielä lisää, mutta tässä olisi listattuna nyt muutamia asioita, joita äkkiseltään pälkähti mieleen.
tiistai 6. lokakuuta 2015
Lokakuun kuulumisia!
Niinhän se on, että pentuesuunnitelmiin on taas tullut muutoksia, koska eläinten kanssa toimiessa ei vaan voi tietää mitä kaikkea eteen tulee. Uudet suunnitelmat voi käydä kurkkaamassa täältä. Toivotaan, että enää ei muutoksia eteen tule, mutta paha mennä vannomaan. Odotan kyllä uutta kasvatuskautta aivan huimasti!
Tytsit vaikuttavat voivan mainiosti, ja ainakaan toistaiseksi ei ole Rhean tilassa ollut mitään hälyyttävää. Joskin tyttö on masustaan hieman turhan pullea, ja olenkin tässä nyt pohdiskellut onko kyse rasvasta vai turvotuksesta, mutta tei ruokavalioon pieniä muutoksia ja nyt katsellaan onko mitään vaikutusta.
Kurkin tänään taas tuhmana uusia vaaleanpunaisia kankaita, joista voisi ommella tytöille yhtä sun toista. Tällä hetkellä tyttöjen aitaus onkin melkoisen karkkipinkki, joskin teemaltaan aika sekava. Hieman perfektionistisena luonteena minulla on selkeä visio siitä miltä haluaisin aitauksen näyttävän, mutta toteutus vielä hieman uupuu. Aitauksesta oli vähän haasteellista ottaa kuvaa, ja ihan kokonaan se ei tuohon mahtunutkaan. Aitauksesta oli aikaisemmin pieni juttu täällä blogin uumenissa, mutta voisin päivittää sen / väsäillä uuden jossain kohtaa, koska sen verran kätevä kapistus tuo on, mikäli ei pysty suoriltaan antamaan asuntoa/huonetta frettien 24/7 käyttöön.
Oikeastihan meille ei kuulu mitään ihan hirveän kummallista. Minä aloitin uudet opinnot ja viimeistelen vanhaa koulua tässä samalla. Tytöt sen kun mennä viipottavat. Demillä tosin on ollut melkoinen vauvatus viime aikoina, ja tyttö kiipeääkin monta kertaa päivässä syliin köllöttelemään ja nukkumaan. Rheakin on kaivannut jotenkin erityispaljon huomiota. Onneksi sitä on saatavilla :)
Pientä jännitystä kyllä itsellä ilmassa, kun tässä kuussa on Finnish Ferret Festival, ja kökötän itse ensimmäistä kertaa suomalaisessa virallisessa näyttelyssä tuomarina. Katsotaan miten meitsin käy!
Mukavaa talven odotusta kaikille lukijoille. Pentukautta odotellessa! ;)
Tytsit vaikuttavat voivan mainiosti, ja ainakaan toistaiseksi ei ole Rhean tilassa ollut mitään hälyyttävää. Joskin tyttö on masustaan hieman turhan pullea, ja olenkin tässä nyt pohdiskellut onko kyse rasvasta vai turvotuksesta, mutta tei ruokavalioon pieniä muutoksia ja nyt katsellaan onko mitään vaikutusta.
Kurkin tänään taas tuhmana uusia vaaleanpunaisia kankaita, joista voisi ommella tytöille yhtä sun toista. Tällä hetkellä tyttöjen aitaus onkin melkoisen karkkipinkki, joskin teemaltaan aika sekava. Hieman perfektionistisena luonteena minulla on selkeä visio siitä miltä haluaisin aitauksen näyttävän, mutta toteutus vielä hieman uupuu. Aitauksesta oli vähän haasteellista ottaa kuvaa, ja ihan kokonaan se ei tuohon mahtunutkaan. Aitauksesta oli aikaisemmin pieni juttu täällä blogin uumenissa, mutta voisin päivittää sen / väsäillä uuden jossain kohtaa, koska sen verran kätevä kapistus tuo on, mikäli ei pysty suoriltaan antamaan asuntoa/huonetta frettien 24/7 käyttöön.
Oikeastihan meille ei kuulu mitään ihan hirveän kummallista. Minä aloitin uudet opinnot ja viimeistelen vanhaa koulua tässä samalla. Tytöt sen kun mennä viipottavat. Demillä tosin on ollut melkoinen vauvatus viime aikoina, ja tyttö kiipeääkin monta kertaa päivässä syliin köllöttelemään ja nukkumaan. Rheakin on kaivannut jotenkin erityispaljon huomiota. Onneksi sitä on saatavilla :)
Pientä jännitystä kyllä itsellä ilmassa, kun tässä kuussa on Finnish Ferret Festival, ja kökötän itse ensimmäistä kertaa suomalaisessa virallisessa näyttelyssä tuomarina. Katsotaan miten meitsin käy!
Mukavaa talven odotusta kaikille lukijoille. Pentukautta odotellessa! ;)
torstai 24. syyskuuta 2015
Fretin omistamisen varjopuolia
Niin ihania kuin fretit ovatkin, ovat ne kyllä yksi sellainen eläinlaji, jotka aiheuttavat tosissaan harmaita hiuksia ja paniikkikohtauksia omistajalle vähän väliä - varsinkin jos omistaja on samanlainen hössö kuin itse olen. Frettipiireissä onkin normaalisti aina ihmisten tavatessa paljon juttua terveydestä, kysellään, että mitäs kaikkea teillä on ollut, ja ollaanko oltu terveinä. Aika perusjuttu on olla syömässä porukalla, ja käydään läpi millaista kakkaa kenenkin fretillä on ollut laatikossa viime aikoina. Vessalaatikon kyttäys ja ulosteiden analysointi onkin sitten jokapäiväinen operaatio frettikodissa, ja itselläni on ainakin koneella kuvia yhdestä jos toisesta epäilyttävästä kakasta tai fretin osasta, kun ihmiset ovat kuvan kera kyselleet, että mitäs tämä tai tämä meinaa.
Itselläni meni viime yö valvoessa Rhean kanssa, kun tyttö oksensi illalla, ja väänsi vielä epäilyttävät kakat - lattialle tietenkin. Soitin tietenkin paniikissa lääkäriin, käpistelin eläimen läpi, mollotin naama kiinni läjässä sitä tökkien ja tutkien. Pelkona oli suolitukos, tai ärhäkkä suolistotulehdus, mutta mahdollisuuksia oli jotakuinkin miljoona. Päädyimme tohtorin kanssa siihen, että seurailen tilannetta ja annan ensihoitoa sekä tukihoitoa, ja lähdemme sitten päivystävälle mikäli on tarvis ja kunnossa tulee muutoksia huonompaan. Taisi muuten olla ensimmäinen kerta reiluun kymmeneen vuoteen kun fretti sairastuu joskus muulloin kuin la-su välisenä yönä, olikohan Rhealla sisäinen kalenteri sekaisin?
Koska Rhean yleiskunto oli hyvä, eikä se ollut kuiva, aloitin antamaan tytölle parafiiniöljyä tunnin välein, ja eristin sen keittiöön (sinne puhdas vessalaatikko), jotta pystyin kyttäämään mitä tavaraa neidillä tulee läpi. Sekoittelin elektrolyyttiveden valmiiksi, ja tein toipilasmössöä toipilasruuasta, luuttomasta kalkkunan jauhelihasta, kananmunankeltuaisesta, nutriplussasta, inupektista ja vedestä. Parafiiniöljy blokkaa melko tehokkaasti kaiken nesteen ja ravinnon imeytymisen joksikin aikaa, joten piti vahtia hyvin sitä, ettei otus kuivahda parafiinia annettaessa.
Itse sitten kökin sydän kurkussa ja äärimmäisen hermostuneena seuraavan yön, koska suurinpiirtein kellahdan kuolleena maahan aina kun joku edes aivastaa. Rhea puolestaan rynkytti keittiön porttia jatkuvasti, kun ärsytti olla kiinni, eli kovin voipuneeksi sitä ei voinut sanoa.
Hoidin tytsyä yön mittaan, ja tilanne näytti ihan ookoolta, aamulla jo hyvinkin tasaiselta. Mutta taas joutui huolestumaan. Onneksi tällä hetkellä näyttäisi siltä, että turhaan. Pieni kutina jäi kyllä takaraivoon, mutta täytyy seurailla vielä tyttöä, joskin hieman rauhallisemmalla mielellä.
Fretin pieni koko mutkistaa paljon, kun sairaus iskee. Jo muutamassa tunnissa saattaa olla myöhäistä tehdä mitään eläimen pelastamiseksi, mikäli käy huono tuuri, joten sairauden merkit tai poikkeava käytös pitää ottaa tosissaan, mikäli sellaisia huomaa, ja siirtyä tarkkailemaan, sekä mahdollisesti tukihoitamaan eläintä, ja pahimmassa tapauksessa tietenkin kiitää eläinlääkäriin lyhyellä varoitusajalla.
Tämä nyt ehkä hieman kärjistetyn vakavasti kirjoitettuna, mutta kuitenkin hyvänä neuvona.
Fretin omistajan kannattaa huolehtia, että kotoa löytyy ainakin jotain ensiaputarpeita ja tukihoitoa mahdollistavia juttuja ns. frettiapteekista. Meillä frettiapteekissa on mm. betadinea haavojen puhdistukseen, sideharsoa, pumpulilappuja, suolaliuosta sekä huuhtomiseen että nesteytykseen, eri kokoisia ruiskuja, neuloja, toipilasruokaa, kuumemittari, inupektia, nutriplussaa, muuta maitohappobakteerivalmistetta, parafiiniöljyä...
Otsikkoon viitaten, onhan noita varjopuolia toisinaan muitakin, mutta itse kyllä koen, että terveysjutut ovat fretin kanssa se suurin ahdistusta herättävä asia. Pari kertaa viikossa vähintään jonkun kanssa keskustellessa nousee esille lause: "Aina näistä saa olla huolissaan."
Tästä syystä korostankin fretin hankintaa miettivälle, että kannattaa tosiaan olla se lekurirahapossu valmiina, mikäli fretistä haaveilee. Yllättävät eläinlääkärikäynnit ovat joillekin maksaneet tuhansia kerralla, itse olen selvinnyt sadoilla euroilla tähän asti, enkä halua tietää paljonko olen tässä reilun kymmenen vuoden aikana upottanut eläinten terveydenhoitoon yhteensä.
Tällaisia ajatuksia tänään, kun on saanut taas yön valvoa pohtiessa että onko kaikki ok vai todella huonosti, vai jotain siltä väliltä. Mutta onhan nämä siitä huolimatta vaan ihan maailman parhaita otuksia.
lauantai 1. elokuuta 2015
Dara 29.6.2010-7.7.2015
Minun piti jo jonkin aikaa sitten tehdä tämä päivitys, mutta jostain syystä sanat takeltelivat sen verran pahasti, etten saanut kirjoitetuksi. Muutama viikko sitten mainitsin Daran olleen sairaana, ja että olimme menossa eläinlääkäriin. Otsikosta varmaan kykenee päättelemään, kuinka asiat lopulta menivät. Daralle oli silloin liian myöhäistä, ja tyttö nukkui eläinlääkärissä syliini hyvästien jälkeen.
Dara tuli minulle elämäntilanteessa, jolloin minulla ei ollut kunnollista kiintopistettä. Olin sairastelujen vuoksi paljon yksin, kun kaverit jatkoivat elämäänsä, olihan heille juuri pamahtanut täysi-ikäisyys mittariin. Darasta tuli hetkessä elämään se jokin, joka oli puuttunut. Ystävä, joka oli aina läsnä. Daran tulo myös toi elämääni monia upeita ihmisiä, jotka ovat rinnallani vielä tänäkin päivänä. Olen tytölle kiitollinen monesta.
Daran sairaus alkoi varkain, ilman että heti huomasin jonkin olen vialla. Kun tyttö alkoi hieman laihtua, syytin vatsatautia, joka silloin oli frettien keskuudessa jälleen liikkeellä. Kun laihtuminen jatkui, totesin, että jokin on vialla. Varasin ajan lääkäriin, mutta aika meni seuraavalle viikolle. Viikonlopun aikana Daran kunto kuitenkin romahti, se alkoi oksentaa ja laihtua ennestään. Soitin lääkäriin, mutta he sanoivat etteivät voi sielläkään tehdä päivystyksessä sen enempää kuin mitä minä pystyin kotona, nesteyttämään nahan alle ja antamaan tiivistä tukihoitoa.
Kun pääsimme lääkäriin, olin edellisenä iltana jo varautunut pahimpaan katsellessani Daraa, joka tapansa mukaan makasi sylissäni. Tiesin että on hyvästien aika, mutta otimme silti mahdollisimman tarkat kokeet selvittääksemme oliko tilanteessa mitään toivoa. Verikoe kuitenkin näytti pelkäämäni tuloksen, Daran munuaiset olivat pettämässä, eikä siinä kohtaa ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin päästää tyttö pois. Dara nukahti rauhallisesti, ja veti viimeisen kerran henkeä sylissäni, kun pyyhin kyyneleitä sen silkkiseltä päälaelta.
Dara lähti avattavaksi Eviraan, jotta saataisiin selville miksi munuaiset pettivät. Tulokset saapuivat aikaisemmin tällä viikolla. Olin kiemurrellut valtavissa syytöksissä miettiessäni olisinko voinut tehdä asiat toisin. Ruumiinavauksen tulos tuntui pahalta, mutta samalla se helpotti syyllisyyttäni, sillä sekä muut frettiharrastajat, sekä eläinlääkäri sanoivat, että todennäköisesti en olisi voinut tehdä mitään toisin, sairautta olisi ollut käytännössä mahdotonta huomata sen ollessa alkutekijöissään, saatikka diagnosoida. Vaikka olisimme menneet aikaisemmin eläinlääkäriin, ei syy todennäköisesti olisi selvinnyt, koska Daran oireet poikkesivat taudin oireista monin tavoin.
Avauksessa Daralla todettiin membranoosi glomerulonefriitti ja glomeruloskleroosi, jotka ovat munuaiskerästen sairauksia. Tähän mennessä tietämäni membranoosi glomerulonefriitti -tapaukset freteillä ovat kaikki paljastuneet vasta ruumiinavauksesta, joten taudin toteaminen on todellakin vaikeaa.
Ikävä Daraa kohtaan tuskin koskaan helpottaa, yhä uudelleen ja uudelleen huomaan kaipaavani sitä syliini, kunnes tajuankin että se ei enää ole mahdollista. Uskoisin, että kipu sydämessä kuitenkin helpottaa, kunhan aika kuluu. Onneksi minulla on niin paljon kauniita muistoja Darasta, kaikkien rakastamasta pusunäädästä, omasta pienestä vauvastani.
Nuku rauhassa Dara pieni <3
torstai 30. heinäkuuta 2015
Fretin ruokinta, ja miten meillä syödään
Fretin ruokavaliota
suunnitellessa on tärkeintä muistaa, että fretti on lihansyöjä. Joskus olen
törmännyt tapaukseen, että perheeseen on tullut fretti, ja sille on yritetty
tarjota mm. omenaa ihmetellen sitten miksi ruoka ei uudelle lemmikille uppoa.
Näinkään "perustieto" ei siis välttämättä ole itsestäänselvyys
kaikille, minkä vuoksi asiaa aika monesta tuutista toitotetaankin, kun
luettavaksi laitetaan infoa fretin ruokavaliosta ja hoidosta. Ruokinnasta
löytyy netistä todella paljon infoa, jota kannattaa ehdottomasti hyödyntää
fretin hankkimista suunnitellessa. Omilta kotisivuiltanikin löytyy tietoa
ruokinnasta, ja osa tiedosta onkin samaa, jota kirjoitan tähän päivitykseen.
Tarkoitus olisi kuitenkin saada tästä kattava paketti fretin ruokintaa
ajatellen. Heti alun nippelitiedoista ja prosenteista ei kannata saada sätkyä, vaan lukea teksti loppuun asti! :)
Fretille ihanteellisessa
ravinnossa on runsaasti proteiineja (vähintään 35%), rasvaa (vähintään 20-25%,
ja talvisin hieman enemmän). Vanhemmilla freteillä proteiinin osuutta ruuassa
kannattaa vähentää, sopiva määrä on noin 30-33%, jotteivät munuaiset kuormitu
liikaa. Vanhemmilla freteillä myös rasvan osuutta ruuassa on hyvä laskea, sillä
niiden energiantarve on matalampi kuin nuorella ja aktiivisella fretillä. Pennut
puolestaan tarvitsevat enemmän proteiineja ja rasvaa (proteiineja 40% ja rasvaa
vähintään 25%). Myös kalsium on kasvaville freteille tärkeä aine.
Kasviperäisiä hiilihydraatteja ja
kuituja tulee ruuassa olla mahdollisimman vähän, käytännössä ruuan
hiilihydraattipitoisuus olisi ihanteellinen, kun se olisi tasan tai lähellä 0%.
Suurin osa nappuloista sisältää aivan liian suuren määrän hiilihydraatteja,
joka aiheuttaa verensokerin heittelyä. Tämä moninkertaistaa insulinoomaan
sairastumisen riskin. Varsinkin insulinoma- ja munuaissairausriskin (ja hyvien
terveydellisten vaikutusten) vuoksi suurin osa frettien omistajista on
siirtynyt ruokkimaan frettejään joko kokonaan tai osittain (esim 50/50 malli)
raakaruualla. Osalle toki raakaruokintaan siirtyminen tuntuu epämiellyttävältä
tai liian haasteelliselta operaatiolta, mutta todellisuudessa se on äärimmäisen
helppoa ja huoletonta, kun hetkeksi istahtaa alas ja perehtyy asiaan.
Nappuloista kuitenkin hieman:
Freteille on olemassa monia
erilaisia kuivaruokia, joista tällä hetkellä Totally Ferret taitaa olla
ravintoarvoiltaan parasta, ja sitä on tarjolla kolmea eri laatua, joista
jokainen on tarkoitettu vastaamaan eri ikäisten frettien ravintovaatimuksia.
Fretinruokien lisäksi jotkin laadukkaat kissanruuat ovat ravintoarvoiltaan
sopivia freteille. Vaikka fretti tarvitseekin runsaasti proteiinia, on joissain
nappuloissa proteiinin määrä liian korkea, mikä kuormittaa munuaisia, joten
kannattaa olla suhteellisen tarkka valitessaan ruokaa fretilleen ja miettiä sen
ikää ja aktiivisuustasoa.
Raakaruokinnasta (miksi, miten,
häh?):
Nimensä mukaisesti liha annetaan
fretille raakana. Tuore liha, varsinkin kokonaiset eläimet kannattaa jäädyttää
ennen tarjoilua pakastimessa, niin ainakin osa pöpöistä kuolee.
Raakaruokinnalla on huomattu
olevan lukuisia positiivisia vaikutuksia fretille, esimerkiksi hammaskiven
katoaminen, verensokerin pysyminen tasaisempana. Raakaruoka myös aktivoi
frettiä aivan eri tavoin kuin nappulat. Jotkut fretit innostuvat
"tappamaan" lihaa oikein kunnolla, ja varsinkin tiput ja muut
kokonaiset eläimet herättävät monen fretin saalistusvaistot, vaikka ovatkin
pakkasesta tulleita.
Hyvänä puolena mainittakoon myös
se, että raakaruokinta mahdollistaa sen, että fretille on mahdollista
suunnitella yksilöllinen ruokavalio sen omien tarpeiden mukaan. Mikäli fretillä
on vaiva, jonka vuoksi se tarvitsee vähemmän/enemmän rasvaa, vähemmän
hiilihydraattia, enemmän sitä tai tuota, on se raakaruokinnan ansiosta
mahdollista järjestää.
Fretille lihoista sopii parhaiten
broilerinliha ja sen eri osat, kalkkuna, pienet jyrsijät (esim. hiiret ja
hamsterit), kani tai marsu, sekä harvoin annettuna lohi (tai vaalea järvikala),
sekä lampaanliha.
Punaista lihaa, kuten nauta ja
sika ei tule antaa fretille ollenkaan, tai ainakin sitä tulee antaa vain
todella harvoin, sillä punainen liha kuormittaa liikaa annettuna fretin
munuaisia.
Nippelitietoa: Fretin
ruokavaliosta n. 40-50% tulisi olla luista lihaa, mutta viikossa annetun lihan
luumäärän tulisi pysyä n. 15% paikkeilla. Sisäelimiä ruokavaliossa tulee olla n.
10%, rasvaa 20-35% vuodenajasta riippuen, ja kasviksia maksimissaan 4% (vastaa
saaliseläimen vatsalaukun sisältöä). Loput lihaa.
Ruokavalioon saa helposti
lisättyä ravinteita esimerkiksi erilaisilla öljyillä, oluthiivalla,
nokkosjauheella, merilevällä jne, sekä vitamiinitahnoilla. Myös
maitohappobakteereja kannattaa lisätä ruokaan silloin tällöin, sillä ne
tasoittavat vatsan toimintaa ja lisäävät vastustuskykyä.
Fretille ei tulisi antaa mitään
sellaista, mikä ei kuulu sen luonnolliseen ruokavalioon. Maitotuotteet ja
sokeria sisältävät ruuat, suklaa, alkoholi jne. ovat pahaksi fretille. Fretille
sopivia makupaloja saa melkein mistä tahansa kaupasta. Niitä ovat mm. kissoille
tarkoitettuja täyslihamakupalat (esim. Primacat).
Raakaruokkiessa tärkeintä on muistaa
terve maalaisjärki, sillä pääsee pitkälle. Vaikka esittelinkin tuossa liudan
prosenttimääriä ja ties vaikka mitä, niin raakaruokinnan kanssa on aivan turha
alkaa hakkaamaan päätään seinään, tai tekemään asioista liian vaikeaa. Kaikkein
tärkeintä on, että fretti syö monipuolisesti erilaisia lihoja, ja toisinaan
mahdollisuuksien mukaan myös kokonaisia eläimiä (esim. hiirtä ja/tai tipua).
Itse selitin aikanaan itselleni
raakaruokintaa siltä kantilta, että yritin miettiä mitä hilleri syö luonnossa.
Kuvittelin itselleni kokonaisen eläimen, ja kasailin aina päiväannokset sen
mukaan. Aamulla oli sisäelimiä ja jauhelihaa, illalla annoin luista lihaa. Ja
niin edelleen. Aivan täysin metsään et voi fretin ruokinnassa mennä, mikäli
annat paljon erilaisia lihoja, kananmunankeltuaista ja vitamiinitahnaa
lipauksen toisinaan. Metsään menee silloin, jos fretti saa pelkkää jauhelihaa,
eikä mitään muuta, ja on tällä tavalla "raakaruokinnalla". Eli se
maalaisjärki! ;)
Tein esimerkkilistan parilta
viikolta, mitä meiltä on otusten kupista löytynyt:
•
Maanantai: Broilerin selkärankoja ja
kivipiiraa
•
Tiistai: Kalkkunan jauhelihaa, kananmunan
keltuaista ja kuoret, oluthiivaa, hamppuöljyä
•
Keskiviikko: Tipuja, broilerin
jauhelihaa, broilerin sisäelinseosta, lohiöljyä
•
Torstai: Broilerin siipiä
•
Perjantai: Marsu, kalkkunan jauhelihaa,
broilerin rasvaa, maitohappobakteeria
•
Lauantai: Broilerin kauloja ja sydämiä
•
Sunnuntai: Kalkkunan jauhelihaa,
jauhettua lohta, biotiinia, vitamiinitahnaa
•
Maanantai: Hiiriä, kalkkunan jauhelihaa,
broilerin rasvaa, kananmunan keltuaista
•
Tiistai: Broilerin kauloja ja maksaa
•
Keskiviikko: Kalkkunamix, kalkkunan
jauhelihaa, pellavansiemenöljyä, biotiinia
•
Torstai: Kani, hanhen jauhelihaa,
oluthiivaa, hokamix,
•
Perjantai: Broilerin siipiä
•
Lauantai: Kalkkunan jauhelihaa,
sisäelinseosta, merilevää, maitohappobakteeria
•
Sunnuntai: Tipuja, jauhelihaa
Lihoja ollaan tilailtu useammasta paikkaa, peruslihoja yleisimmin Vauhti-Raksusta tai Lempimuonasta (kätevä kotiinkuljetus). Mm. Pupuja on ollut todella haastavaa löytää mistään, mutta ainakin Repticolla on niitä valikoimissa hiirien, tipujen, marsujen tms. lisäksi.
Tämmöinen postaus, toivottavasti oli edes jonkun mielestä
hyödyllinen, vaikka tätä samaa infoa varmasti tulee eteen monessa paikkaa! Iloisia
ruokahetkiä! ;)
- Emeliina
maanantai 6. heinäkuuta 2015
6.7.2015
Vihdoinkin täällä on saatu asunto kuntoon muuton jäljiltä, fretit ovat olleet tyytyväisiä, kun ovat päässeet rellestämään tuttuun ympäristöön. Melkoiset hepulit pääsivät valloilleen, kun pääsivät ensimmäistä kertaa vapaaksi frettihuoneesta.
Meillä on kuitenkin myös ollut ikäviä tapahtumia. Dara alkoi pari viikkoa sitten pudottaa painoa, ensin ajattelin, että olen vain yliherkkä taas terveydentilan tarkastelun kanssa, koska yleensä hepuloin jo pikku aivastuksesta, ja frettitutut saavat rauhoitella, että oleppas aloillasi ja seuraa tilannetta, tuskin hätää on. Nyt kuitenkin on aika selvää, että joku on vialla, ja olen oikeastaan todella peloissani miten tässä käy. Lääkäriajan saimme vasta huomiselle, joten nyt Dara on tiiviissä tukihoidossa ainakin siihen asti. Kävin hakemassa apteekista täydennystä "frettiapteekkiini" ja onneksi tukihoito on tuttua puuhaa. Sekoitin ravitsevan toipilasruuan, annan tiiviisti elektrolyyttivettä ja nesteytän Daraa neulalla ihon alle. Näillä mennään, katsotaan mitä huominen tuo tullessaan, kun pääsemme lääkäriin asti. Siellä tyttö kolutaan läpikotaisin, ja otetaan laajat verikokeet, koska haluan todella tietää, mitä on meneillään.
Mieli on kyllä aika kurja ja levoton, kun seuraa pikkuista. Koitan ajatella positiivisesti ja miettiä, että kyllä tästä selvitään.
Ikävien juttujen lisäksi on jotain hyvääkin. Uusien sijoituspojujen kotiutuminen sujuu melko hyvin, vaikka molemmat hakevat vielä hieman paikkaansa frettilaumassa. Loppukuusta Suomeen kotiutuu myös uusi kasvatustyttöni Lelibel's Fleur De Lis, kotoisammin Fasu :)
Sitten alkaakin E-Pic'sin näätäsakki olla kuosissa tämän vuoden osalta. Syksyllä tulee näillä näkymin muutoksia pentuesuunnitelmiin, kunhan ensin katson vähän millaisiksi nämä meidän uudet tulokkaat kasvavat.
- Emeliina
Meillä on kuitenkin myös ollut ikäviä tapahtumia. Dara alkoi pari viikkoa sitten pudottaa painoa, ensin ajattelin, että olen vain yliherkkä taas terveydentilan tarkastelun kanssa, koska yleensä hepuloin jo pikku aivastuksesta, ja frettitutut saavat rauhoitella, että oleppas aloillasi ja seuraa tilannetta, tuskin hätää on. Nyt kuitenkin on aika selvää, että joku on vialla, ja olen oikeastaan todella peloissani miten tässä käy. Lääkäriajan saimme vasta huomiselle, joten nyt Dara on tiiviissä tukihoidossa ainakin siihen asti. Kävin hakemassa apteekista täydennystä "frettiapteekkiini" ja onneksi tukihoito on tuttua puuhaa. Sekoitin ravitsevan toipilasruuan, annan tiiviisti elektrolyyttivettä ja nesteytän Daraa neulalla ihon alle. Näillä mennään, katsotaan mitä huominen tuo tullessaan, kun pääsemme lääkäriin asti. Siellä tyttö kolutaan läpikotaisin, ja otetaan laajat verikokeet, koska haluan todella tietää, mitä on meneillään.
Mieli on kyllä aika kurja ja levoton, kun seuraa pikkuista. Koitan ajatella positiivisesti ja miettiä, että kyllä tästä selvitään.
Ikävien juttujen lisäksi on jotain hyvääkin. Uusien sijoituspojujen kotiutuminen sujuu melko hyvin, vaikka molemmat hakevat vielä hieman paikkaansa frettilaumassa. Loppukuusta Suomeen kotiutuu myös uusi kasvatustyttöni Lelibel's Fleur De Lis, kotoisammin Fasu :)
Lelibel's Fleur De Lis "Fasu" |
Sitten alkaakin E-Pic'sin näätäsakki olla kuosissa tämän vuoden osalta. Syksyllä tulee näillä näkymin muutoksia pentuesuunnitelmiin, kunhan ensin katson vähän millaisiksi nämä meidän uudet tulokkaat kasvavat.
Tässä muutamia kuvia Omarista ja Taosta, pojat ovat hyviä kavereita!
- Emeliina
sunnuntai 28. kesäkuuta 2015
28.6.2015
Terveisiä maaseudulta!
Tammerferret sujahti ohi, ja päivä oli oikein onnistunut, niin järjestelyn kuin omien frettien pärjäämisen suhteenkin. Jännitti aika lailla näyttely tänä vuonna, en oikeastaan itse edes tiedä miksi, kun näyttelyitä on tullut kahlattua vaikka kuinka tässä vuosien aikana. Meillä meni todella hienosti, ja oikeastaan melkein hävettää, että pärjättiin niin hyvin, kun raahattiin sitten iso osa väkerretyistä palkinnoista takaisin kotiin. Dara oli näyttelyssä luokkansa ensimmäinen, Paras suklaa, Paras Veteraani ja Best in Show, sekä Valio. Demi oli luokkansa toinen ja sai myös ensimmäisen Valio-tittelinsä. Kaikkein parasta päivässä oli kuitenkin muutama yllärivoittaja ja meinasi itselle tulla poru, kun näki omistajien ilmeet palkintojenjaossa. Ihan huippua!
Näyttelyn jälkeen pakkasin tavaroita, eläimet ja kilokaupalla ruokaa, ja karautin maaseudulle piiloon maailmalta. Olenkin oleskellut nyt täällä maaseudulla hyvän aikaa. Kotiin olisi tarkoitus palata huomenna tai ylihuomenna, ja kotona odottaakin sitten valtava muuttokuorma, joka jäi lepäilemään laakereilleen, kun kirmasin maalle rauhoittumaan. Remontti on siis viimein ohi, ja pääsen laittamaan kotia kuntoon, fretit pääsevät omiin tiloihinsa ja elämä normalisoituu.
Omar ja Tao, uudet sijoituspoitsut, ovat kasvaneet ihan huimasti jo tässä muutamassa viikossa, kun ovat Suomessa asustelleet. Pojuilla on jo omat sivut kotisivuilla, käykääs kurkkaamassa.
Vinkiksi muuten fretinomistajille, löydettiin ihan huippu kauppa, josta olemmekin jo tilanneet Tampereen sakille pakastimentäytettä. Reptico myy hiiriä, tipuja, pupuja, marsuja, kaneja ja ties vaikka mitä, ja hintakin on edullinen. Sieltä voi kätsysti tilailla vaihtelua närppästen ruokavalioon! :) Palvelu on ollut hyvin ystävällistä, suosittelen!
- Emeliina
Tammerferret sujahti ohi, ja päivä oli oikein onnistunut, niin järjestelyn kuin omien frettien pärjäämisen suhteenkin. Jännitti aika lailla näyttely tänä vuonna, en oikeastaan itse edes tiedä miksi, kun näyttelyitä on tullut kahlattua vaikka kuinka tässä vuosien aikana. Meillä meni todella hienosti, ja oikeastaan melkein hävettää, että pärjättiin niin hyvin, kun raahattiin sitten iso osa väkerretyistä palkinnoista takaisin kotiin. Dara oli näyttelyssä luokkansa ensimmäinen, Paras suklaa, Paras Veteraani ja Best in Show, sekä Valio. Demi oli luokkansa toinen ja sai myös ensimmäisen Valio-tittelinsä. Kaikkein parasta päivässä oli kuitenkin muutama yllärivoittaja ja meinasi itselle tulla poru, kun näki omistajien ilmeet palkintojenjaossa. Ihan huippua!
Näyttelyn jälkeen pakkasin tavaroita, eläimet ja kilokaupalla ruokaa, ja karautin maaseudulle piiloon maailmalta. Olenkin oleskellut nyt täällä maaseudulla hyvän aikaa. Kotiin olisi tarkoitus palata huomenna tai ylihuomenna, ja kotona odottaakin sitten valtava muuttokuorma, joka jäi lepäilemään laakereilleen, kun kirmasin maalle rauhoittumaan. Remontti on siis viimein ohi, ja pääsen laittamaan kotia kuntoon, fretit pääsevät omiin tiloihinsa ja elämä normalisoituu.
Omar ja Tao, uudet sijoituspoitsut, ovat kasvaneet ihan huimasti jo tässä muutamassa viikossa, kun ovat Suomessa asustelleet. Pojuilla on jo omat sivut kotisivuilla, käykääs kurkkaamassa.
![]() |
Omar (Angelo Thunder) |
![]() |
Tao (Bajnok Suleyman Atlas) |
Vinkiksi muuten fretinomistajille, löydettiin ihan huippu kauppa, josta olemmekin jo tilanneet Tampereen sakille pakastimentäytettä. Reptico myy hiiriä, tipuja, pupuja, marsuja, kaneja ja ties vaikka mitä, ja hintakin on edullinen. Sieltä voi kätsysti tilailla vaihtelua närppästen ruokavalioon! :) Palvelu on ollut hyvin ystävällistä, suosittelen!
- Emeliina
tiistai 2. kesäkuuta 2015
Vauvoja, vauvoja, vauvoja...
Kamala kevät! Nyt vasta kunnolla tajuaa, kuinka paljon sitä kaipaakaan omia pentueita ja kasvattamista. Onneksi ensi vuonna meillä vipeltää (toivottavasti) pesässä jälleen omia pentuja! Olen koittanut saada "vauvanhipsutuskuumetta" helpottumaan käymällä kasvattajakavereiden pentuloissa leikittämässä pikkuisia, mutta tuntuu, että kuumotus vain pahenee, eikä millään malttaisi odottaa ensi vuotta. Näillä näkymin pentuesuunnitelmiin saattaa tulla joitain muutoksia, mutta tarkemmin tilanne selkenee syksyllä, sillä nyt vain seuraillaan vähän, mitä seuraavat kuukaudet tuovat tullessaan.
Eilen oli jännittävä päivä! Ajelimme Jasminen kanssa Helsinkiin Lisan luo, joka kotiutui toissapäivänä Unkarista kahden poitsuvauvan kanssa. Pojat muuttavat sijoituskoteihin, ja ovat yhteisessä jalostuskäytössä minulla ja Lisalla (Pickpocket's). Olen enemmän kuin tyytyväinen molempiin pojuihin, vaikka toinen pojuista, musta soopeli uros Tao, olikin vähän turhan hoikassa kunnossa. Poitsu tulikin minun luokseni keräilemään vähän massaa, eli kunnon lihotuskuurille, ja muuttaa sitten Pian luo, kun saa vatsanseudulle vähän lisää senttejä :) Kummallakin pojalla on tajuttoman hieno väri, ja luonteet vaikuttavat tosi mainioilta, vaikka hieman jännitti millaisia kavereita sieltä tulee, sillä kummassakin pojussa on jonkin verran villiä verta. Yritän saada pojille omat sivut tehtyä mahdollisimman pian! Toinen pojista, Omar, onkin sitten hieman erikoisempi tapaus. Pojulla on uskomattoman suklainen väri, jollaiseen ei olekaan ennen Suomessa törmätty, ja on todella jännä nähdä millaiseksi se kehittyy, kun poika vähän kasvaa. Omar muutti sijoituskotiin Jasminelle.
Olemme olleet yli kaksi kuukautta evakossa frettien kanssa asuntoni remonttia, ja sekä minä että fretit kaipaamme jo kovasti kotiin, vaikka mm. Dara onkin oppinut, että äidiltäni saa aina helposti nameja, niin silti ei ole oman kodin voittanutta. Onneksi näyttäisi siltä, että pian pääsemme takaisin kotiin ja palaamaan normaaliin arkeen. Vuosi tuleekin olemaan melko kiireinen, kun minun pitää viimeistellä yksi koulu, aloittaa seuraava, miettiä asuntojuttuja, viimeistellä tuomarikoulutus, ja ties mitä kaikkea muuta! Toivotaan, että jossain välissä on aikaa hieman huokaistakin :)
Tammerferrettiin on enää 10 päivää, ja tekemistä on hirmuisesti. Olen aivan varma, että muistutan näyttelypäivänä zombieta, tai jotain vielä kamalampaa olentoa, sillä stressitaso hivelee pilviä, kun niin moni asia pitää vielä ottaa huomioon ja huolehtia. Uskon kuitenkin, että itse näyttelypäivästä tulee tosi hieno, kunhan saamme vain kaiken järkkäiltyä niin kuin olen pikkuisessa pallopäässäni suunnitellut :) Meillä on tajuttoman mahtavat sposorit mukana, joten palkinnot ovat ihania ja muutenkin odotan, että päivästä tulee tosi kiva. On myös mukavaa tavata muita harrastajia pitkästä aikaa, sillä itse en ole ihan jokaisessa näyttelyssä viime aikoina hiihdellyt, kun on ollut niin kiirettä.
Haluaisin sanoa sen verran, että olen ollut todella kamala ja kiireinen, ja sähköpostini on viime kuukausina yksinkertaisesti räjähtänyt käsiin aivan hirveän viestitulvan alle. Haluan siis tätä(kin) kautta pahoitella, mikäli jokin viesti on jäänyt vastaamatta. Jos olet kirjoittanut minulle, etkä saanut vastausta viestiisi, ole kiltti ja laita uudelleen viestiä, niin pääsen taas hieman kartalla, että mitäs täällä maailmassa taas oikein tapahtuukaan. Olen ollut aivan hukassa, kun maililootassa on joka päivä hirmu ryöppy viestejä, ja kaikkeen en yksinkertaisesti ole välttämättä ehtinyt/muistanut vastata.
Ainiin, täältä löytyy meidän frettilän Facebook-sivu, kannattaa kurkkailla, koska sinne päivittyy uusimmat kuvat, kuulumiset ja sen sellaiset: KLIK
- Emeliina
Eilen oli jännittävä päivä! Ajelimme Jasminen kanssa Helsinkiin Lisan luo, joka kotiutui toissapäivänä Unkarista kahden poitsuvauvan kanssa. Pojat muuttavat sijoituskoteihin, ja ovat yhteisessä jalostuskäytössä minulla ja Lisalla (Pickpocket's). Olen enemmän kuin tyytyväinen molempiin pojuihin, vaikka toinen pojuista, musta soopeli uros Tao, olikin vähän turhan hoikassa kunnossa. Poitsu tulikin minun luokseni keräilemään vähän massaa, eli kunnon lihotuskuurille, ja muuttaa sitten Pian luo, kun saa vatsanseudulle vähän lisää senttejä :) Kummallakin pojalla on tajuttoman hieno väri, ja luonteet vaikuttavat tosi mainioilta, vaikka hieman jännitti millaisia kavereita sieltä tulee, sillä kummassakin pojussa on jonkin verran villiä verta. Yritän saada pojille omat sivut tehtyä mahdollisimman pian! Toinen pojista, Omar, onkin sitten hieman erikoisempi tapaus. Pojulla on uskomattoman suklainen väri, jollaiseen ei olekaan ennen Suomessa törmätty, ja on todella jännä nähdä millaiseksi se kehittyy, kun poika vähän kasvaa. Omar muutti sijoituskotiin Jasminelle.
Olemme olleet yli kaksi kuukautta evakossa frettien kanssa asuntoni remonttia, ja sekä minä että fretit kaipaamme jo kovasti kotiin, vaikka mm. Dara onkin oppinut, että äidiltäni saa aina helposti nameja, niin silti ei ole oman kodin voittanutta. Onneksi näyttäisi siltä, että pian pääsemme takaisin kotiin ja palaamaan normaaliin arkeen. Vuosi tuleekin olemaan melko kiireinen, kun minun pitää viimeistellä yksi koulu, aloittaa seuraava, miettiä asuntojuttuja, viimeistellä tuomarikoulutus, ja ties mitä kaikkea muuta! Toivotaan, että jossain välissä on aikaa hieman huokaistakin :)
Tammerferrettiin on enää 10 päivää, ja tekemistä on hirmuisesti. Olen aivan varma, että muistutan näyttelypäivänä zombieta, tai jotain vielä kamalampaa olentoa, sillä stressitaso hivelee pilviä, kun niin moni asia pitää vielä ottaa huomioon ja huolehtia. Uskon kuitenkin, että itse näyttelypäivästä tulee tosi hieno, kunhan saamme vain kaiken järkkäiltyä niin kuin olen pikkuisessa pallopäässäni suunnitellut :) Meillä on tajuttoman mahtavat sposorit mukana, joten palkinnot ovat ihania ja muutenkin odotan, että päivästä tulee tosi kiva. On myös mukavaa tavata muita harrastajia pitkästä aikaa, sillä itse en ole ihan jokaisessa näyttelyssä viime aikoina hiihdellyt, kun on ollut niin kiirettä.
Haluaisin sanoa sen verran, että olen ollut todella kamala ja kiireinen, ja sähköpostini on viime kuukausina yksinkertaisesti räjähtänyt käsiin aivan hirveän viestitulvan alle. Haluan siis tätä(kin) kautta pahoitella, mikäli jokin viesti on jäänyt vastaamatta. Jos olet kirjoittanut minulle, etkä saanut vastausta viestiisi, ole kiltti ja laita uudelleen viestiä, niin pääsen taas hieman kartalla, että mitäs täällä maailmassa taas oikein tapahtuukaan. Olen ollut aivan hukassa, kun maililootassa on joka päivä hirmu ryöppy viestejä, ja kaikkeen en yksinkertaisesti ole välttämättä ehtinyt/muistanut vastata.
Ainiin, täältä löytyy meidän frettilän Facebook-sivu, kannattaa kurkkailla, koska sinne päivittyy uusimmat kuvat, kuulumiset ja sen sellaiset: KLIK
- Emeliina
torstai 9. huhtikuuta 2015
10.4.2015
Huhheijakkaa!
Ei voi kuin todeta, että melkoinen kevät, vaikka luulin, että tästä tulisi niin hiljainen ja tasainen kuin olla voi.
Muutama viikko sitten asunnossani sattui vesivahinko, ja siitä seurasi muutto evakkoon pidemmäksi aikaa. Voin vain todeta, etten muistanut millainen homma on muuttaa, ja vielä eläinten kanssa. Ja missä välissä tavaroitakin oli ilmestynyt noin paljon? Freteille ei sijaispaikassa ole kovin hyviä tiloja, joten tytöt ovat osittain kaverini luona hoidossa, jossa on enemmän tilaa temmeltää, ja vaihtelevia paikkoja nuuhkittavaksi, sekä muuta frettiseuraa. On kyllä itselle aika hailua olla hetkeäkään erossa noista pikku makkaroista, vaikka opiskelu pitääkin tällä hetkellä minut melkoisen kiireisenä.
Pentuaika on jälleen koittamassa, Suomessakin kasvattajatutuilleni syntyy pian ensimmäiset pennut, ja ulkomaalaisilla tutuilla on jo Facebook täynnä pienten silkkinakkien kuvia. On tämä vain aivan hirmuista odottaa, että pääsee jälleen kasvattamaan, kaipuu on suuri. Todennäköisesti kumminkin ensi vuonna meilläkin taas pesässä piipitetään, joten tämä vuosi vain pitää malttaa, ja käydä kurkkimassa muiden pentuloissa pikkuisia.
Hassua, että tänä vuonna olen jotenkin aivan järkyttävän täpinöissäni kaikesta. Minulle on tulossa useampi uusi kasvatuseläin, jos vain pentueet onnistuvat, ja pitää vain todeta, että tulevaisuudessa saadaan kyllä niin hienoja pikku E-Pic'sejä, että en meinaa housuissani pysyä! Olen vain keräillyt nimiteemoja, haaveillut ja suunniellut, vielä kun pääsisi toteuttamaan. Kasvatusyhteistyökumppanini Lisa on varmasti jo saanut useamman harmaan hiuksen, kun olen soitellut ja hepuloinut asiasta kuin asiasta.
Minipieni saarnapätkä, muistakaahan jälleen pennunostajat, että älkää ostako pimeitä pentuja, vaan hommatkaa pentu vastuulliselta kasvattajalta. En tiedä mikä kasvattajien tämän vuoden pentuvarauslistojen tilanne on, mutta hyvää kannattaa odottaa, vaikka sitä omaa muksua joutuisi odottamaan ensi vuoteenkin. Ostamalla pennun vastuulliselta kasvattajalta ette osta sikaa säkissä, vaan voitte olla varmoja, että pentu on saanut hyvän alun elämälleen, ja saat myös tietoa sen suvusta ja terveydestä jne. Suomi24 keskustelupalstoilla ja vastaavilla olen törmännyt nurinaan, että liiton kasvattajat "tuputtavat" vain "virallisia", rekisteröityjä pentuja. No tottahan toki, en kai minä lähde suosittelemaan sellaisia pentuja, joiden oloista tai terveystiedoista tms. ei ole mitään tietoa.
Sitten toiseen aiheeseen. Kyllä meinasin haljeta ylpeydestä, kun olin Valentines Ferret Showssa ja siellä pikku E-Pic'sit pärjäsivät mitä hienoiten! Päivän kruunasi, kun E-Pic's Night Angel, eli sijoitustyttöni Ronja valittiin Best in Showksi ja E-Pic's Gormenghast, eli Ronjan veli Gormen Vastakkaisen sukupuolen parhaaksi. Koko potti kotiin! Kyllä siinä meinasi kasvattajamamma tirauttaa muutaman kyyneleen, mutta onnistuin pitämään ilmeeni jotakuinkin peruslukemilla (okei oli melkoinen virnistys).
Tammerferret lähestyy kohinalla, ja sitä järjestäessä ei ole aika käynyt pitkäksi. Meillä on ollut aivan uskomaton järjestäjätiimi, ja aivan käsittämättömät sponsorit, ja täytyy sanoa, että tämän vuoden tapahtuma tuskin jättää ketään kylmäksi. Kannattaa ehdottomasti tulla paikalle ihan vain turistiksi tutustumaan fretteihin, itse näyttely tuli täyteen parissa viikossa, kun aloimme ilmoittautumisia ottaa vastaan.
Meidän poppoota ei ihan hirveästi tulla tapahtumissa näkemään tänä vuonna, sillä itse olen aivan järkyttävän kiireinen, kun koitan saada kouluni loppuun, ja sitten vasta kiireet alkavatkin ihan uudella tapaa. Tammerferrettiin aion toki ilmestyä, kun sitä olen järjestämässä, sekä Finnish Ferret Festivaliin ilmestyn paikan päälle. Josko ensi vuonna taas ehtisi paremmin.
Jopas olikin mutkikas ja joka suuntaan hyppelehtivä blogiteksti, mutta noh, meille kuuluupi tämmöistä sekavaa! Hyvää kevättä kaikille :P
- Emeliina
Ei voi kuin todeta, että melkoinen kevät, vaikka luulin, että tästä tulisi niin hiljainen ja tasainen kuin olla voi.
Muutama viikko sitten asunnossani sattui vesivahinko, ja siitä seurasi muutto evakkoon pidemmäksi aikaa. Voin vain todeta, etten muistanut millainen homma on muuttaa, ja vielä eläinten kanssa. Ja missä välissä tavaroitakin oli ilmestynyt noin paljon? Freteille ei sijaispaikassa ole kovin hyviä tiloja, joten tytöt ovat osittain kaverini luona hoidossa, jossa on enemmän tilaa temmeltää, ja vaihtelevia paikkoja nuuhkittavaksi, sekä muuta frettiseuraa. On kyllä itselle aika hailua olla hetkeäkään erossa noista pikku makkaroista, vaikka opiskelu pitääkin tällä hetkellä minut melkoisen kiireisenä.
Pentuaika on jälleen koittamassa, Suomessakin kasvattajatutuilleni syntyy pian ensimmäiset pennut, ja ulkomaalaisilla tutuilla on jo Facebook täynnä pienten silkkinakkien kuvia. On tämä vain aivan hirmuista odottaa, että pääsee jälleen kasvattamaan, kaipuu on suuri. Todennäköisesti kumminkin ensi vuonna meilläkin taas pesässä piipitetään, joten tämä vuosi vain pitää malttaa, ja käydä kurkkimassa muiden pentuloissa pikkuisia.
Hassua, että tänä vuonna olen jotenkin aivan järkyttävän täpinöissäni kaikesta. Minulle on tulossa useampi uusi kasvatuseläin, jos vain pentueet onnistuvat, ja pitää vain todeta, että tulevaisuudessa saadaan kyllä niin hienoja pikku E-Pic'sejä, että en meinaa housuissani pysyä! Olen vain keräillyt nimiteemoja, haaveillut ja suunniellut, vielä kun pääsisi toteuttamaan. Kasvatusyhteistyökumppanini Lisa on varmasti jo saanut useamman harmaan hiuksen, kun olen soitellut ja hepuloinut asiasta kuin asiasta.
Minipieni saarnapätkä, muistakaahan jälleen pennunostajat, että älkää ostako pimeitä pentuja, vaan hommatkaa pentu vastuulliselta kasvattajalta. En tiedä mikä kasvattajien tämän vuoden pentuvarauslistojen tilanne on, mutta hyvää kannattaa odottaa, vaikka sitä omaa muksua joutuisi odottamaan ensi vuoteenkin. Ostamalla pennun vastuulliselta kasvattajalta ette osta sikaa säkissä, vaan voitte olla varmoja, että pentu on saanut hyvän alun elämälleen, ja saat myös tietoa sen suvusta ja terveydestä jne. Suomi24 keskustelupalstoilla ja vastaavilla olen törmännyt nurinaan, että liiton kasvattajat "tuputtavat" vain "virallisia", rekisteröityjä pentuja. No tottahan toki, en kai minä lähde suosittelemaan sellaisia pentuja, joiden oloista tai terveystiedoista tms. ei ole mitään tietoa.
Sitten toiseen aiheeseen. Kyllä meinasin haljeta ylpeydestä, kun olin Valentines Ferret Showssa ja siellä pikku E-Pic'sit pärjäsivät mitä hienoiten! Päivän kruunasi, kun E-Pic's Night Angel, eli sijoitustyttöni Ronja valittiin Best in Showksi ja E-Pic's Gormenghast, eli Ronjan veli Gormen Vastakkaisen sukupuolen parhaaksi. Koko potti kotiin! Kyllä siinä meinasi kasvattajamamma tirauttaa muutaman kyyneleen, mutta onnistuin pitämään ilmeeni jotakuinkin peruslukemilla (okei oli melkoinen virnistys).
![]() |
E-Pic's Gormenghast VSP & E-Pic's Night Angel Best in Show |
![]() |
E-Pic's Night Angel "Ronja" |
Tammerferret lähestyy kohinalla, ja sitä järjestäessä ei ole aika käynyt pitkäksi. Meillä on ollut aivan uskomaton järjestäjätiimi, ja aivan käsittämättömät sponsorit, ja täytyy sanoa, että tämän vuoden tapahtuma tuskin jättää ketään kylmäksi. Kannattaa ehdottomasti tulla paikalle ihan vain turistiksi tutustumaan fretteihin, itse näyttely tuli täyteen parissa viikossa, kun aloimme ilmoittautumisia ottaa vastaan.
Meidän poppoota ei ihan hirveästi tulla tapahtumissa näkemään tänä vuonna, sillä itse olen aivan järkyttävän kiireinen, kun koitan saada kouluni loppuun, ja sitten vasta kiireet alkavatkin ihan uudella tapaa. Tammerferrettiin aion toki ilmestyä, kun sitä olen järjestämässä, sekä Finnish Ferret Festivaliin ilmestyn paikan päälle. Josko ensi vuonna taas ehtisi paremmin.
Jopas olikin mutkikas ja joka suuntaan hyppelehtivä blogiteksti, mutta noh, meille kuuluupi tämmöistä sekavaa! Hyvää kevättä kaikille :P
- Emeliina
maanantai 9. maaliskuuta 2015
9.3.2015
Jälleen vierähtänyt aikaa edellisestä blogipäivityksestä.
Minun piti kirjoittaa suhteellisen neutraalisti, avasin koneen ja päästin fretit juoksemaan, piti kirjoittaa, että ihan ookoosti menee ja frettisetkin on ihania. Samaan aikaan Dara kaataa kupillisen kahvia sohvalle, ja Demi aivan samalla sekunnilla saa eteisessä olleessa Zooplussan tilauksessa olleen lohiöljypullon korkin auki. Siinä on sitten puoli litraa lohiöljyä eteisen matolla. Lievästi kiroillen ja siivottuani haen lisää kahvia ja alan kirjoittaa tätä. Dara kaataa kahvikupin uudelleen, nyt kahvi kaatuu sohvalle ja puhelimen päälle. En edes huijaa. Tätä tämä arki on, pitäisi olla skarppina vaan aina ei jaksa. On ne vaan ihania, mutta melkoisia pikkupiruja ;)
Mietinkin, että voisin kirjoittaa pienen pätkän siitä, mikä on tullut huomattua monien pennunostajien, ja uusien fretinomistajien kohdalla. Nimittäin sen, kuinka vaikeaa on myöntää, että nyt on voimat ja keinot loppu, ja tarvitsee apua, tai nyt tarvitsee kysyä neuvoa. Monilla tuntuu olevan pelko, että kokeneemmat leimaa jotenkin huonommaksi, jos "joutuu" kysymään neuvoja, tai jos myöntää, että nyt ei fretin kanssa pärjää, ongelmat ovat niin pahoja.
Monen uuden (ja joskus kokeneemmankin) omistajan jutuista on paistanut läpi huoli, vaikka puheet ovat olleet luokkaa "tämä eläin on niin ihana." Sitten kun olen kysynyt vain suoraan, että hei kuules, kuinka paha tilanne oikeasti on, tarvitsetko apua, voidaan yhdessä miettiä keinoja, että miten saadaan asiat lähtemään parempaan suuntaan. Silloin onkin selvinnyt, että ollaan todella pahassa jamassa.
Ei todellakaan ole häpeä tai heikkous, että on keinot loppu eläimensä kanssa, vaan minun mielestäni osoittaa enemmänkin fiksuutta, että myöntää olevansa ihan puhki, jos tilanne on niin pahaksi päässyt. Monet tuntemani ihmiset ovat kokeneet frettinsä kanssa tämän ns. romahdusvaiheen, mutta kun olemme yhdessä mietiskelleet, että miten asian saisi paremmalle tolalle, ovat asiat lähteneet rullaamaan, ja nykyisin näillä ihmisillä on fretteihinsä oikein hyvä suhde. Uskon tavallaan, että jos yhä useampi uskaltaisi kysyä apua, saattaisi olla myös vähemmän kodinvaihtajiakin. Frettien kanssa suhteen muodostamisessa sinnikkyys ja kärsivällisyys palkitaan.
Itselläni oli myös oma romahdusvaiheeni ensimmäisen frettini kanssa, Usva oli kertakaikkisen kamala uhmaiässään, ja minulla ei ollut kunnollista kasvattajaa, keneltä kysyä neuvoa siinä tilanteessa. Pidin kuitenkin pääni, ja lopulta meidän välinen suhde tuli kuntoon, mutta sosiaalista Usvasta ei koskaan tullut, niin kuin jo olen aikaisemmin maininnutkin, vaan sen puri oikeastaan kaikkia vieraita. Harmittaa, että minulla ei ollut Usvan pentuaikana ketään neuvomassa, mutta nyt voin vain itse koittaa olla kasvattieni omistajille tukena mahdollisimman paljon kaikissa pulmissa, mitä eteen tulee.
Tuntuu taas, että kadotin hieman punaisen langan tätä kirjoittaessa, mutta ehkä pieni pointti kuitenkin tästä selkeni, kysykää ihmiset! Puhki saa olla, kiukkuinen saa olla, epätoivoinen saa olla, mutta sinnikäs pitää olla ;)
- Emeliina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)